Alppiruusulaakso

Alppiruusulaakso on kuuluisin Arboretumin alueista. Sen rakentaminen aloitettiin 1920-luvun lopulla. Apuna käytettiin puutarhasuunnittelijoita kuten Bengt Schalinia ja Paul Olssonia. Laaksoon haluttiin luoda metsäpuisto (engl. woodland garden), jossa kotimaisen metsän sekaan istutettaisiin ulkomaisia puita ja pensaita jäljitellen metsän luonnollista rakennetta.

Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerroksen puulajeiksi mm. lännenpihta (Abies lasiocarpa), kanadantuija (Thuja occidentalis) ja jättituija (Thuja plicata). Yhdessä kotimaisen männyn kanssa ne luovat metsikön kolmikerroksisen rakenteen, jossa ylimpänä, kaiken kattona ovat kotimaiset männyt. Välikerroksessa tuijat muodostavat "seiniä", jotka jakavat Alppiruusulaakson "huoneisiin".

Kasvupaikkana Alppiruusulaakso on koko Arboretumin parhaita. Maaperä on multava, kostea ja ravinteikas, ja laakson pohjalla kulkee pieni puro, joka kerää liiallisen kosteuden sekä tasoittaa lämpötilaoloja. Suurilatvuksiset männyt pidättävät osan auringonsäteilystä ja suojaavat siten puolivarjossa viihtyviä alppiruusuja ja perennoja. Männyt myös tasoittavat tuulioloja, jotka eivät Alppiruusulaaksossa muutenkaan ole epäsuotuisat, sillä laakso sijaitsee Arboretumin keskellä suojaisessa painanteessa. Yhdessä nämä tekijät luovat erinomaiset edellytykset niin alppiruusujen kuin muidenkin kasvien kasvulle.

Alppiruusulaakson tärkein kasvi on ehdottomasti mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum var. tigerstedtii). Se on talvenkestävyytensä ansiosta toiminut lähes kaikkien Suomessa jalostettujen alppiruusujen kantaäitinä. Laaksossa kasvaa myös japaninalppiruusua (Rhododendron brachycarpum var. brachycarpum), nukka-alppiruusua (R. smirnowii), yakushimanalppiruusua (R. degronianum ssp. yakushimanum), varhain keväällä kukkivaa dahurianalppiruusua (R. dauricum) ja Appalakeilta kotoisin olevaa virginianalppiruusua (R. catawbiense). Alppiruusulaakson vanhaa osaa täyttävät virginianalppiruusun risteymäjohdannaiset eli puistoalppiruusulajikkeet, kuten 'Catawbiense Grandiflorum', 'Catawbiense Boursault', 'Roseum Elegans' ja 'Boule de Neige'. Monet laakson komeimmista violettikukkaisista pensaista ovat saksalaisia Seidelin hybridejä, joiden perimässä on mm. nukka-alppiruusua. Alppiruusulaakson pohjoispäässä on 1970-luvulla perustettu kotimaisen alppiruusujalostuksen koealue, jonka pensaista valtaosa on mustilanalppiruusun risteymiä. Kaikkiaan laaksossa kasvaa parikymmentä alppiruusulajia sekä lukemattomia eri lajien välisiä risteytyksiä eli hybridejä ja niistä valittuja viljelylajikkeita.

Alppiruusulaakson lajisto on muutenkin erittäin rikas. Siellä kasvaa runsaasti metsässä viihtyviä perennoja, joista yleisimpänä esiintyy alaskankleitonia (Claytonia sibirica). Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) ja monet muut, harvinaisetkin saniaiset kasvavat kookkaina laaksoa halkovan puron ympäristössä. Mäntyjen runkoja kiipeävät köynnöshortensiat (Hydrangea anomala ssp. petiolaris) ja kiinanlaikkuköynnökset (Actinidia kolomikta) tuovat laaksoon eksoottista rehevyyttä. Huomionarvoisia lajeja ovat myös pensasmagnolia (Magnolia sieboldii), ryhmä euroopanpyökkejä (Fagus sylvatica) sekä komealehtinen, piikikäs pirunnuija (Oplopanax horridus). Alppiruusulaakson luoteislaidalle on vuosikymmenten aikana kerätty runsaasti erilaisia vaahteroita (Acer).