Hydrangea

Pohjoisamerikkalainen hortensialaji Hydrangea arborescens ei itsessään ole erityisen näyttävä, ja sitä näkeekin lähinnä vain tieteellisissä kokoelmissa. Tästä lajista kehittyneitä muunnoksia ja nimettyjä lajikkeita, pallohortensioita, on Suomessa kuitenkin viljelty jo pitkään.

Tunnetuin pallohortensialajike 'Grandiflora' löydettiin luonnosta Ohiossa 1900. Se on kerrannainen pensas, jonka pallomaiset kukinnot ovat läpimitaltaan 10–18 cm. Myös 'Annabelle'-lajike on löydetty luonnosta, Anna-nimiseltä paikkakunnalta Illinoisin osavaltiossa. 'Annabellen' kukinnot ovat näyttäviä, jopa yli 20 cm läpimitaltaan.

Pallohortensioiden talvenkestävyyttä pidetään keskimäärin heikohkona. Mustilassakin ne kasvavat enemman tai vähemmän perennamaisena paleltuen talvisin latvoistaan. Tämä ei onneksi haittaa kukintaa, sillä kukinnot kehittyvät saman vuoden versojen päihin. Puutarha- ja puistoistutuksissa pallohortensiat leikataan yleensä vuosittain alas. Kohtuullinen oksamäärä takaa suuret kukinnot.

Pallohortensioiden nimistössä on epätäsmällisyyttä ja lajikkeiden nimet ovat monesti sekaisin. Valtavakukintoinen 'Annabelle' yleensä kuitenkin erottuu helposti joukosta.

Kauniisti kukkiva köynnöshortensia on kotoisin Itä-Aasiasta. Luontaisesti se kasvaa rehevissä ja kosteissa havu- ja lehtimetsissä. Se on kookas köynnös, joka kiinnittyy tukeen haarojen kiipimäjuurilla. Se kasvaa joko laajana maata kattavana mattona tai nousee korkealle puiden runkoihin kiinnittyen tiukasti puiden kaarnan koloihin, tavallisesti rungon varjopuolella. Kasvun alkuun päästyään köynnös saattaa yhden kasvukauden aikana kasvaa metrin. Sillä on koristeelliset 10–20 cm kokoiset valkeat, litteät kukinnot, joissa on keskellä kymmenittäin pieniä kaksineuvoisia kukkia ja reunoilla kapea kiehkura kauniita neuvottomia laitakukkia.

Mustilassa köynnöshortensioita kasvaa etenkin Alppiruusulaaksossa, jossa ne tuovat alueelle eksoottista rehevyyttä. Niiden kukinta alkaa heti alppiruusujen (Rhododendron) jälkeen heinäkuun alussa. Kasvutapa on kauniin kaksikerroksinen: köynnös nousee suoraan ylös runkoa pitkin ja kukalliset sivuoksat kaartuvat rungosta ulos alaviistoon. Köynnöshortensia on näyttävä suurine valkoisine kukintoineen, mutta myös kuparinvärisine syyslehtineen. Talvella köynnöksen kuivuneet kukat tuovat eloa talviseen maisemaan.

Samettihortensian suuret lehdet ovat kirkkaan vihreät ja niitä peittää niin tiivis karvoitus, että ne tuntuvat käsin kosketettaessa miltei persialaismatolta. Erikoiset lehdet ja oksien hilseilevä kaarna tekevät pensaasta miltei ruman ja silti valtavan hienon. Harva kasvi erottuu näin selvästi ympäristöstään. Sen talvenkestävyys on Suomen olosuhteissa valitettavan huono. Pensas paleltuukin usein lumirajaan asti ja kukkii sen vuoksi harvoin.

Heikko talvenkestävyys ei ole kuitenkaan este samettihortensian kasvattamiselle, kuten Mustilan vanha kasvusto osoittaa. Pensaan ajoittainen paleltuminenkaan ei haittaa, jos sitä kasvatetaan lähinnä lehtikasvina ja nautitaan kukinnasta harvinaisena bonuksena. Kukinto on litteähkö ja steriilit laitakukat ovat vaalean punavioletit.