Lepistö

Keski-Aasian aro- ja metsäseutujen jokirannoilla kasvaa latvukseltaan säännötön ja koristeellisen mutkaiseksi taipuileva laakeripoppeli. Sen alimmat oksat ovat riippaisia, latvaoksat erottuvat vaaleina. Mutkaisen rungon kuori on vaaleaharmaa ja kaarna vaaleanruskea. Nuoret latvaversot ovat hoikkia, särmikkäitä ja selvästi karvaisia. Tuntomerkillisesti särmät näkyvät vielä paksuuskasvunkin jälkeen rungossa pystysuorina viiruina tai harjanteina. Laakeripoppelin nimi viittaa kapeisiin, nahkeisiin ja poimureunaisiin vesaoksien lehtiin. Oksiston lyhytversojen lehdet ovat leveämpiä.

Laakeripoppelia tapaa Suomessa autonomiankauden jäänteenä vanhoissa puistoissa. Talven- ja taudinkesto sekä maalauksellinen latvusmuoto puoltaisivat runsasta käytön lisäämistä uudemmissakin istutuksissa. Laakeripoppeli tekee jonkin verran juurivesoja, mutta ne eivät ole ongelma leikatuilla nurmikoilla. Viljelyksessä on vain hedepuita, joten istuttajan ei tarvitse pelätä puista leviävän minkäänlaista siemennöyhtää. Sen sijaan keväällä saa ihastella norkkojen värikkään punaisia heteitä.

Japaninpoppeli kuuluu poppeleiden suvun kauneimpiin puihin. Sen kookkaat, paksut ja viehättävän pyöreät lehdet asettuvat kauniisti toistensa lomaan kerroksiksi laakeille oksille. Lehtien vaaleat alapinnat ikään kuin valaisevat puun varjon. Emipuissa on jopa yli 20 cm pitkät hedelmänorkot. Syysvärin saaneet, maahanvarisseet lehdet sopisivat koristeellisuutensa puolesta käytettäviksi kukkalaitteissa ja erilaisissa seppeleissä.

Japaninpoppeli kasvaa luontaisena Venäjän Kaukoidässä, Kiinassa, Korean niemimaalla ja Japanin saarilla. Luontaiset kasvupaikat ovat aurinkoisia tulvaniittyjä ja jokien rantoja. Luonnossa puun kasvukorkeus on jopa 40 metriä. Suomessakin japaninpoppeli näyttää kehittyvän hyvällä paikalla nopeasti kookkaaksi puuksi.

Mustilassa japaninpoppeli on ollut sukunsa parhaiten menestyneitä lajeja. Kokeilussa on useita alkuperiä Hokkaidolta, ja kaikki ovat kasvaneet hyvin ja pysyneet terveinä. 

Sahalininpihta on nopeakasvuinen havupuu, joka sopii sekä koristepuuksi että puuntuotantoon. Se järeytyy nopeasti tukkipuun mittaan mutta vaikuttaa pihdaksi melko pitkäikäiseltä. Rehevillä kasvupaikoilla se kilpailee puuntuottokyvyssä jopa kotimaisten havupuiden kanssa. Leveän latvuksen oksat kasvavat "japanilaistyylisesti" hieman yläviistoon, ja pitkien, peittävien neulasten ansiosta nuorena hontelo puu kehittyy vanhemmiten hyvin lehteväksi ja tuuheaksi. Sahalininpihta kasvaa luontaisesti Sahalinin, Kuriilien ja Hokkaidon saarilla.

Mustilassa kasvaa kahta sahalininpihdan muunnosta, var. sachalinensis ja var. mayriana, josta viimemainitulla on lyhyemmät neulaset. Vaikka sahalininpihta onkin melko mereinen laji, se menestyy Mustilassa erinomaisesti ja kylväytyy kasvupaikallaan omin päin. Niinpä Mustilan metsikkö on aivan täynnä pieniä siementaimia.