Tämän idänvaahteran alalajin sanotaan esiintyvän ainoastaan Japanissa ja sielläkin hyvin pienellä alalla. Mustilaan se on kuitenkin saatu Sahalinin saarelta, jossa sitä myös kasvaa. Idänvaahterasta sen erottaa parhaiten pyöreiden, mutta lähes aina viisiliuskaisten lehtiensä puolesta. Idänvaahteralla liuskoja on seitsemän. Sahalininvaahteran voi sekoittaa myös lähisukulaiseensa kappadokianvaahteraan (Acer cappadocicum), joka taasen on kotoisin Kaukaasian vuoristoseuduilta.
Luonnossa tämä puu kasvaa runsaslumisilla vuoristoseuduilla 10–15 metrin korkuiseksi. Viljeltynä se on kaunis, pyöreälatvuksinen puu, joka keväällä kukkii ennen lehtimistään. Kukinto muistuttaa metsävaahteran (A. platanoides) kellanvihreää kukintoa niin kooltaan kuin väritykseltäänkin.
Tästä vaahterasta on Suomessa vielä hyvin vähän viljelykokemusta, mutta kestäväksi osoittautuvat kannat on syytä huomioida, kun halutaan metsävaahteralle ominaista rehevyyttä ja kaunista lehdistöä ilman vaaraa liian suureksi kehittyvästä puusta. Vasta avautumassa olevat lehdet ovat keväällä kauniin pronssinpunaiset, mikä korostaa hienosti kukkien heleää väriä.
Viinivaahtera on amerikkalainen vastine Itä-Aasian sirovaahteralle (A. sieboldianum) ja koreanvaahteralle (A. pseudosieboldianum). Se muistuttaa ulkoisesti näitä hyvin paljon, ja kokoelmissa lajien erottaminen toisistaan on vaikeaa. Viinivaahtera on aasialaisia sukulaisiaan arempi ja se kasvaa luontaisestikin vain suojaisilla kasvupaikoilla Tyynenmeren läheisyydessä.
Heikon pakkasenkestävyyden takia pensasmainen viinivaahtera tulisi meillä istuttaa varjoon muiden puiden tai rakennusten suojaamaan kasvupaikkaan ja sielläkin se todennäköisesti paleltuu lumirajaan ainakin kylmimpinä talvina. Pensas uusiutuu toki palelluttuaan. Auringossa sen kasvutapa on pysty ja koheneva, varjossa se taas kasvattaa oksansa kauniin kerroksellisesti. Nimi onkin lähtöisin siitä, että tällaista pensasta on metsän seassa luultu köynnökseksi.
Etelärinteellä kasvava vanha viinivaahtera paleltuu Mustilassa usein lumirajaa myöten, mutta Alppiruusulaakson liepeille istutetut nuoremmat, Hollannista hankitut pensaat ovat menestyneet toistaiseksi paremmin. Myöhään syksyllä viinivaahtera esittelee upeita syysvärejään, jotka leiskuvat keltaisen, oranssin ja punaisen monissa sävyissä.
Pohjois-Amerikan luoteisosista kotoisin oleva alaskanvaahtera on yksi talvenkestävimmistä vaahteroista. Toisinaan pensasmaiseksi kehittyvä pikkupuu kasvaa sekametsissä Kalliovuorten alarinteillä ja laaksoissa. Se on pioneeripuu, joka ilmestyy paikalle ensimmäisten joukossa metsäpalon tai hakkuiden jälkeen.
Alaskanvaahtera on näyttävimmillään keväällä auringon helottaessa kirkkaanvihreiden kukkien ja lehtien läpi. Syysväri on lämpimän keltainen, joskus hieman punertava. Vanhat kookkaat puut Alppiruusulaakson tuntumassa on istutettu jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Nuorempia puita kasvaa Pohjoisrinteellä.