Skip to main content

Atsalearinne

Atsalearinne

Avainsana(t)

Atsalearinne on uusimpia Mustilan kokeilualueista, ja rakennettu 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Alueelle on yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa istutettu noin 4000 atsaleaa. Tarkoituksena on valita risteytystaimista Suomen ilmastoon soveltuvia eri värisiä ja eri aikaan kukkivia atsalealajikkeita.

Emolajeista mainattakoon mm. kelta-atsalea (Rhododendron luteum), kanadanatsalea (R. canadense) ja japaninatsalea (R. japonicum). Jalostusprojektin atsaleoita on istutettu pienempinä ryhminä myös muualle Arboretumiin, muun muassa Tuijalaaksoon.

Kasvupaikkana Atsalearinne on suhteellisen kuiva ja karu, mikä johtuu ohuesta ja karkeasta maaperästä. Lisäksi aurinko paistaa rinteelle valtaosan päivästä, mikä tekee siitä kuuman ja paahteisen. Turvepenkkeihin istutetut atsaleat ovat kuitenkin viihtyneet erittäin hyvin, mikä osoittaa oikein osunutta paikan valintaa.

Atsaleojen alapuolella rinne vaihettuu reheväksi lehtomaaksi, johon on istutettu monia vaateliaita lehtipuita ja pensaita, mm. magnolioita (Magnolia spp.), saarnia (Fraxinus spp.) ja jalavia (Ulmus spp.) sekä eksoottinen seitsensormiaraalia (Kalopanax septemlobus). 

Lysichiton americanus - keltamajavankaali

Lysichiton americanus ©Susanna

Keltamajavankaalia kasvaa Mustilassa Tammimetsän ojassa ja Atsalearinteen alapuolisen lammen lähellä. Kasvin koko hämmästyttää ihmisiä, kun he näkevät sen ensimmäistä kertaa. Lehdet ovat suuret, melamaiset. Kukinto on vehkakasveille (Araceae) tyypillinen pitkä puikelo, jolla on laaja, teräväkärkinen, voimakkaan keltainen tukilehti. Kun kukinnot esittäytyvät keväällä kaikessa komeudessaan, lehdet vasta aloittelevat kasvua. Keltamajavankaalin kukintojen ja lehtien koko poikkeaa niin paljon ympärillä kasvavista ruohovartisista, että tuntuu kuin se olisi peräisin jostain toisesta ajasta ja kaukaisesta paikasta.

Majavankaali-nimi viittaa kasvin vetisiin kasvupaikkoihin. Englanninkielinen nimi skunk cabbage, "haisunäädänkaali", puolestaan paljastaa kasvin haisevan pahalta. Varsinkin kukat haisevat; niiden tarkoitus on houkutella oikeat pölyttäjät paikalle. Kasvia kutsutaan englanniksi myös tunnelmallisemmalla nimellä swamp lantern, "suolyhty".

PÄIVITYS 2017: Vieraslajilla tarkoitetaan ulkomaista kasvi- tai eläinlajia, joka leviää hallitsemattomasti luontoon. Keltamajavankaali on EU:n sisällä luokiteltu erittäin haitalliseksi vieraslajiksi, jonka kasvattaminen, myynti ja hallussapito on ehdottomasti kielletty 3.8.2016 alkaen. Kiellon taustalla ovat majavankaalin villiintymisestä seuranneet ongelmat useissa paikoin EU:n alueella.

Arboretum Mustilassa ollaan hyvin tietoisia majavankaalia koskevasta lakimuutoksesta. Olemme kuitenkin anomassa poikkeuslupaa säilyttää majavankaali Mustilassa tutkimus- ja valistustarkoituksissa. Majavankaalia on kasvanut Mustilassa yli 50 vuotta, ja sen leviämisbiologia on meillä hyvin tiedossa: se karkaa hallitsemattomasti vain virtaavan veden avulla. Näin ollen ei ole vaaraa, että se karkaisi luontoon arboretumissa sijaitsevilta kahdelta kasvupaikaltaan.

Lainsäädäntöön taipuen arboretum ei kuitenkaan enää myy tai luovuta majavankaalin siemeniä tai taimia edes erikseen tiedusteleville.

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Keltamajavankaali
Heimo: 
Araceae
Suku: 
Lysichiton
Laji: 
americanus
Koko: 
Kukinnon korkeus 30–50 cm, täysimittaiset lehdet lähes 1,5 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan länsirannikon tuntumassa Alaskasta Kaliforniaan.
Kuvaus: 
Perenna. Kukkii aikaisin keväällä kun lehdet vasta aloittavat kasvua. Vehkakukinto, suuri keltainen tukilehti. Kiiltävät leveät lehdet.
Kasvupaikka: 
Ojat, lampien reunat, suoalueet; kasvupaikka oltava märkä koko kesän.
Menestyminen: 
Hyvin menestyvä ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa. Virtaavan veden mukana leviää aggressiivisesti ympäristöön.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content