Atsalearinne

'Cunningham's White' on myydyimpiä alppiruusulajikkeita maassamme ja sitä tuodaan vuosittain suuria määriä Hollannista. Kuitenkin tämän valkokukkaisen alppiruusun kestävyys on heikko ilman lumen suojaa. Sen nuppujen kestävyys on vain -21°C ja pensaan korkeus usein rajautuu kovalla pakkasella talvisen lumenpinnan korkeuden mukaan. Pensas on kuitenkin sitkeä ja kasvattaa kesällä uudet versot kuolleiden tilalle.

Lumen alla 'Cunningham's White' talvehtii Mustilassakin oikein hyvin ja kukkii toisinaan runsaastikin. On kuitenkin hyvä muistaa, että Mustilassa on tyypillisesti runsaammin lunta kuin monin paikoin muualla Etelä-Suomessa.

'Cunningham's White'-lajikkeesta on markkinoilla useampia klooneja, jotka eroavat toisistaan muun muassa kukan keltavihreän täplityksen koolla ja värisävyillä. 'Cunningham's White' kukkii toukokuun lopulla. Joissain paikoin se saattaa kukkia myös syksyisin. Syyskuun kukinta vähentää seuraavan kevään kukinnan määrää. Mustilassa ei syyskukintaa juuri nähdä.

'Cunningham's White' -lajiketta käytetään suurissa määrin muiden alppiruusulajikkeiden perusrunkona ja on epäilty, että käytetty perusrunko hillitsee monien voimakaskasvuisten lajikkeiden kasvua. Se ei kuitenkaan tee niin usein perusrungosta kasvavia versoja kuin aiemmin jalontamiseen käytetty R. ponticum. Jos punakukkainen alppiruusu yllättäen kasvattaa valkoisia kukkia, niin silloin on syytä epäillä perusrungosta lähteneitä 'Cunningham's Whiten' versoja ja ne kannattaa poistaa.

'Laetevirens' on vanha lajike 1900-luvun alusta, ja Mustilaankin se on tullut vuosisadan alkupuolella. Se on amerikkalaisen karolinanalppiruusun (R. carolinianum) ja eurooppalaisen ruostealppiruusun (R. ferrugineum) välinen risteytys. Lajike on aiemmin tunnettu nimellä 'Wilsoni', mutta nimi on muutettu, koska oli olemassa myös toinen 'Wilsoni'-niminen alppiruusu.

'Laetevirens' on pienilehtinen, suomullisiin alppiruusuihin ns. lepidootteihin kuuluva lajike. Sen lehdillä on pieniä, paljan silmin näkyviä "pisteitä", suomuja, ja lehdet ovat aromaattiset hierottaessa. Lajike muistuttaa kovasti eräiden taimimyymälöiden valikoimassa olevaa, melko kestävää 'Puncta'-nimistä lajiketta, jolla on samat vanhemmat perimässään kuin 'Laetevirensellä'.

'Laetevirensen' pienet vaaleanpunaiset kukat aukeavat kesäkuun loppupuolella. Pensas on hidaskasvuinen ja ehtii noin metrin korkuiseksi vuosikymmenessä. Kukintansa vaatimattomuuden vuoksi 'Laetevirens' on ennen kaikkea lehtipensas ja sellaisena hyvin kaunis. Kasvin runsas lehtevyys aiheutti jossakin vaiheessa nimisekaannuksen, jossa 'Laetevirens' sai joksikin aikaa leveälehtikalmian (Kalmia latifolia) nimikyltin. Nyt sekä Alppiruusulaakson kaakkoislaidalla että Atsalearinteen liepeillä kasvavat pensaat tunnetaan taas oikealla nimellään.

Japanilaiseen puutarhaan kuuluvat yhtenä keskeisenä osana kukkivat kirsikkapuut. Koska varsinaiset japanilaiset koristekirsikat eivät ole Suomessa kovin talvenkestäviä, kaikki vaihtoehdot ovat tervetulleita. Kuriilienkirsikka on yksi pienimmistä ja kestävimmistä. Se kukkii toukokuun alkupuolella hennosti vaaleanpunaisin, lähes valkoisin kukin. Syksyllä seuraa toinen väriloistojakso lehtien saadessa hohtavan oranssin ruskavärin.

Kuriilienkirsikka on aikoinaan Japanin pohjoisista osista Eurooppaan viljelykasviksi otettu, ja toisinaan taimia tuodaankin taimimyymälöihin ja kaupunki-istutuksiin. Mustilan kuriilienkirsikoiden historia on toinen: ne on ostettu vuosituhannen taitteessa siemeninä Venäjän Kaukoidästä, ja ovat todennäköisesti alkujaan Sahalinin tai Kunashirin saarelta. Ne puhkeavat sekä lehteen että kukkaan hieman taimistokantoja aikaisemmin.