Tämä ihastuttava atsalea on yksi kestävimmistä Pohjois-Amerikan itäosien luonnonvaraisista atsalealajeista. Rusoatsaleasta käytettiin aiemmin meilläkin tieteellistä nimeä R.roseum, josta suomalainen nimi on johdettu.
Rusoatsalea kukkii lehtien puhjetessa siroin, tuoksuvin, vaaleanpunaisin tai valkoisin kukin. Niin kuin muutkin luonnonatsaleat, rusoatsalea on edukseen omassa rauhassaan luonnonmukaisessa ympäristössä, ei kookaskukkaisten jalosteiden joukossa.
Rhododendron canescens, helluntaiatsalea (R. periclymenoides) ja rusoatsaleaovat niin toistensa kaltaisia, ettei niiden erottaminen ole helppoa. Näistä kolmesta rusoatsalean luontainen levinneisyys on kuitenkin pohjoisin ulottuen Kanadan itäosiin. Rusoatsalean erottaa helluntaiatseleasta lähinnä vain pitkien kukkaperien ja suhteessa lyhyemmän kukkatorven perusteella.
Rusoatsalea tuotiin todennäköisesti Eurooppaan jo ennen vuotta 1812, jolloin se sai nimen Azalea rosea. Tuoksuvien kukkiensa ja erittäin hyvän talvenkestävyyden takia lajia on paljon käytetty jalostustyössä.
Kuningasatsalea on yleisimpiä pensaita Korean vuoristoiden valoisissa tammi- ja mäntymetsissä sekä puurajan yläpuolella. Se on yksi kaikkein kauneimmista atsalealajeista ja arvostettu koristekasvi niissäkin maissa, jossa menestyvät lukemattomat meillä talvenarat atsaleat. Se sietää kalkkipitoista maata useimpia sukulaisiaan paremmin.
Kuningasatsalea on vaihtelevan korkuinen kesävihanta pensas, jonka kasvutapa on kaunis ylöspäin hieman saarnen latvuksen tapaan kaareutuvine oksineen. Leveän vastapuikeat lehdet ovat kauniina kiehkuroina versojen kärjissä, ja ne saavat syksyisin oranssin tai punaisen syysvärin. Suuret, leveät ja avoimet kukat avautuvat toukokuun lopulla, alkuperästä riippuen samaan aikaan kuin lehdet puhkeavat tai jo hieman aiemmin. Kukat ovat vaalean ruusunpunaisia ja niissä on punertavanruskea kuvio.
Kuningasatsaleaa on pidetty hyvin arkana ja vaateliaana lajina. Mustilassa pensaat ovat kuitenkin menestyneet erinomaisesti Pohjoisrinteellä tavallisessa kangasmetsämaassa. Istutuksessa on useita alkuperiä 1976 keruumatkalta Etelä-Koreasta, ja tästä johtuen pensaiden koossa, kukinnassa ja kasvurytmissä on selviä eroja. Hitaasti lämpenevällä pohjoisrinteellä aikainen ja hallanarka kukinta onnistuu hienosti useimpina vuosina. Aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla kuningasatsalea kärsii helposti keväthalloista ja pihapiirissä se on syytä sijoittaa esimerkiksi rakennuksen pohjoispuolelle.
Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan vuoristossa kasvaa luontaisena perhosatsalea. Kukkien avautuessa sen lehdettömille oksille toukokuussa näky on kuin parvi kauneimpia perhosia olisi laskeutunut toivottamaan kesän tervetulleeksi. Kukat ovat yleensä sävyltään vaihtelevan vaaleanpunaisia, mutta myös valkokukkaisia lajikkeita on nimetty.
Poikkeuksena Rhododendron-suvun satojen luonnonlajien joukossa perhosatsalea on yksi harvoista, joka ei suostu risteytymään muiden suvun lajien kanssa. Eipä silti että perhosatsaleaa tarvitsisikaan jalostaa, sen siro kauneus on aivan omaa luokkaansa. Perhosatsalea kuuluu Rhodora-sektioon, johon luetaan sen lisäksi vain kanadanatsalea (R. canadense). Tosin edes kanadanatsalealle perhosatsalea ei ole kovinkaan läheistä sukua.
Perhosatsalea sopii hienosti metsäpuutarhaan muiden samantyyppisten kasvien, kuten kanadanatsalean, dahurianalppiruusun (R. dauricum) tai koreanalppiruusun (R. mucronulatum) seuraan. Perhosatsalean soisikin kasvavan jokaisessa metsäpuutarhassa. Se on helppohoitoinen ja silti omalla kesyttämättömällä tavallaan yksi sukunsa kauneimmista edustajista.
English
Русский
Svenska
Suomi