Luontaisesti hyvin monimuotoinen japaninjalava on yksi avainlajeista taistelussa hollanninjalavatautia (Ophiostoma ulmi) vastaan. Tämä tauti on hävittänyt suuren osan Keski- ja Länsi-Euroopan sekä Pohjois-Amerikan jalavista, ja aasialaisilla lajeilla on sitä vastaan paras vastustuskyky.
Japaninjalava on luonnossa jopa 30-metrinen, leveälatvuksinen puu, mutta siitä tunnetaan melko pensasmaisiakin muotoja. Lehdet ovat 8–12 cm mittaiset ja oksat eräillä kannoilla korkkipalteiset, mikä tekee niistä koristeellisia myös talvikaudella.
Mustilan japaninjalavat ovat kasvaneet 1990-luvun alussa saaduista kanadalaisista siemenistä. Ne ovat olleet hidaskasvuisia ja jäämässä kirjaimellisestikin muiden Atsalearinteen lammen rantaan istutettujen jalavalajien varjoon.
Atsalearinteen lammella voi touko-kesäkuun vaihteessa tavata lehdettömänä kukkivan pensaan, jonka kukinnot muistuttavat hortensiaa. Sitä ei heti arvaisi heideksi, mutta sellainen hurtanheisi kuitenkin on.
Kesällä hurtanheisi kiinnittää huomion kookkailla, soikeanpyöreillä ja sulkasuonisilla lehdillään. Syksyllä hurtanheiden marjat ovat ensin punaisia ja kypsyessään muuttavat väriään sinimustaksi. Syysvärinä on komea kirkkaan- tai tummanpunainen.
Kasvutavaltaan hurtanheisi on rento, vaikka se voikin kehittyä kookkaaksi. Varret ovat roikkuvia ja juurtuvat helposti maahan osuessaan. Englanninkielinen nimi Hobblebush eli kompastuspensas johtuu juuri tästä ominaisuudesta.
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva hurtanheisi on Suomessa vielä melko vähän kokeiltu pensas, jonka pitäisi kuitenkin menestyä hyvin Etelä-Suomen ilmastossa.
Viitaheisi on monimuotoinen ja varsin viehättävä heisi, jonka väritys vaihtuu moneen kertaan kasvukauden aikana. Lehdet puhkeavat kiiltävän pronssinpunaisina keväällä, himmenevät kiiltävänvihreiksi kesällä ja saavat oranssin ja viininpunaisen sävyissä leiskuvan syysvärin. Napakoiden lehtien nahkea kiilto tuo pensaalle kesäisin ainavihantien kasvien eksoottista rehevyyttä, vaikka ne varisevatkin talveksi.
Viitaheisi kukkii heinäkuussa pienin, kermanvalkoisin kukin, jotka kasvavat 5–10-senttisinä kukintoina. Syksyllä marjojen värikirjo alkaa vihreänvalkoisesta, muuttuu vaaleanpunaisesta punaiseksi ja siitä vielä sinisen kautta mustansiniseksi. Pensaassa voi olla samanaikaisesti useamman värisiä marjoja.
Auringossa kasvaessaan viitaheisi kehittyy tuuheammaksi ja kukkii paremmin kuin varjossa. Atsalealammen pensas on yltänyt 1,5-metriseksi eikä tunnu ylemmäs pyrkivänkään.