Skip to main content

Etelärinne

Etelärinne

Avainsana(t)

Samanaikaisesti Pohjoisrinteen havupuukokeiden kanssa aloitti A.F. Tigerstedt yhdessä poikansa C.G. Tigerstedtin kanssa täysin toisen tyyppisen kokeilun Etelärinteellä, jonne he ryhtyivät istuttamaan koristearvoltaan mielenkiintoisiksi kokemiaan puita- ja pensaita. Kasvit on istutettu pieniin ryhmiin tai ne esiintyvät yksittäin, jolloin niiden kasvutapa pääsee paremmin esiin.

Etelärinteellä on kokeiltu runsaasti erilaisia lehtipuu- ja pensaslajeja. Suuri osa kokeilluista kasveista ovat kuitenkin olleet liian arkoja meidän olosuhteisiimme, mistä johtuen ne ovat kuolleet. Varsinkin vuosien 1939-40 sekä 1980-luvun pakkastalvet aiheuttivat runsaasti vahinkoja. Tästä huolimatta Etelärinteellä kasvaa edelleen yli 70 erilaista lehtipuu- ja pensaslajia.

Merkittävimmän lajiryhmän muodostavat vaahterat (Acer spp.), joita on yli 20 eri lajia pienistä pensaista suuriin puihin asti. Muita alueella esiintyviä lehtipuita ovat mm. jalopähkinät (Juglans cinerea ja Juglans mandshurica), siipipähkinät (Pterocarya fraxinifolia ja Pterocarya rhoifolia), korkkipuut (Phellodendron amurense) sekä lehmukset (Tilia spp.). Havupuista näyttävimmät ovat kookkaat douglaskuuset (Pseudotsuga menziesii) ja niiden katveessa kasvavat japaninhemlokit (Tsuga diversifolia). Etelärinteellä kasvaa myös luontaisella alueellaan Appalakeilla uhanalainen lakkipuu (Cladrastis kentukea). Pensaslajien osalta runsaslukuisimpia ovat tuomipihlajat, joita esiintyy useita eri lajeja mm. marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) ja sirotuomipihlaja (A. laevis). Nämä hyvin sopeutuneet lajit ovat lintujen kylväminä levinneet laajalti koko Etelärinteelle. Lue lisää »

Fagus sylvatica - euroopanpyökki

fagus_sylvatica_ruska_jsaarinen.jpg

Mustilan Alppiruusulaaksossa saa ripauksen aidon pyökkimetsän tunnelmaa. Alppiruusulaakson lämpimässä, multavassa maassa ja muun puuston suojassa yksi komea euroopanpyökki ja pari pienempää pärjäävät paremmin kuin Etelärinteellä, missä pyökit paleltuvat maahan asti kylminä talvina, viimeksi 1980-luvun puolivälissä. Nyttemmin ovat nekin puut olleet täysin kestäviä. 

Kestävimpiä pyökkejä on perinteisesti etsitty Ruotsin pohjoisimmista esiintymistä. Mustila on vuoden 2005 Slovakian-keruumatkasta lähtien etsinyt talvenkestäviä pyökkejä myös Itä-Euroopan vuoristoista, joissa pyökin tiedetään paikoitellen sietävän jopa -40 asteen pakkasia.

Hienoimmillaan pyökit ovat keväällä, kun läpikuultavat lehdet päästävät satumaista vihreää valoa lävitseen, sekä lokakuussa kuparin- tai pronssinhehkuisessa syysvärissään.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Euroopanpyökki
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Fagus
Laji: 
sylvatica
Koko: 
5–20 m, luontaisesti jopa 35 m puu.
Kotipaikka: 
Levinnyt laajalle alueelle Euroopassa rajoittuen pohjoisessa Etelä-Skandinaviaan ja idässä Kaukaasiaan.
Kuvaus: 
Erinomainen koristepuu, joka avoimella paikalla muodostaa komean, leveän latvuksen. Koristeellisen lyijynharmaa, sileä runko. Kuparinpunainen syysväritys. Lakastuneet lehdet pysyvät puussa usein pitkälle kevääseen.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, runsasravinteinen, tuore–kostea, läpäisevä humusmaa. Suojainen kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I-II, jos alkuperä on riittävän kestävä.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content