Skip to main content

Etelärinne

Abies homolepis - nikkonpihta

Saksan dendrologinen seura (Deutsche Dendrologische Gesellschaft) lahjoitti arboretumiin erän kolmivuotisia nikonpihdan taimia vieraillessaan Mustilassa 1925. A. F. Tigerstedt oli hieman skeptinen puulajin menestymisen suhteen. Puut ovat silti jäljellä vielä tänäkin päivänä Etelärinteen länsipäässä Onnelan ja Hannulan välisen tien varressa, hyvin menestyneinä joskaan ei kovin kookkaina.

Nikonpihta on muuallakin Suomessa ollut arboretumien ja tutkimusistutusten harvinaisuus. Viime vuosina sen taimia on tuotu Keski-Euroopasta yksityispihoihin istutettavaksi, mutta vielä sen menestymisestä ja kiinnostavuudesta ei ole saatu vastaavaa kokonaiskuvaa kuin monista laajemmin koekasvatetuista pihdoista. Mustilassa Lepistöön istutetut nuoret taimet ovat kuitenkin kestäneet erinomaisesti täysin avoimella kasvupaikalla. 

Nikonpihta kasvaa luontaisena Japanin kaikilla pääsaarilla pohjoisinta saarta eli Hokkaidoa lukuunottamatta. Se viihtyy vuoristoissa 1000–1800 m korkeudessa, korkeammalla siis kuin läheinen sukulaisensa momipihta (A. firma) mutta alempana kuin japaninpihta (A. veitchii) ja honšunpihta (A. mariesii). Puun runko on vanhemmiten rosokaarnainen, latvus säännöllisen karkeapiirteinen hieman momipihdan ja ussurinpihdan tapaan, ja oksakulmat japanilaistyylisen yläviistot.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Nikonpihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
homolepis
Koko: 
Suomessa täysikasvuisena 10–16 m, Japanissa 25–40 m.
Kotipaikka: 
Japanin Honshulla, Shikokulla ja Kyushulla.
Kuvaus: 
Leveän kartiomainen, kasvutavaltaan säännöllinen havupuu, jonka oksat kasvavat itämaistyylisesti yläviistoon. Neulaset jäykät, taimilla teräväkärkiset, myöhemmin pyöreäkärkiset.
Kasvupaikka: 
Aurinko tai puolivarjo, runsasravinteinen, tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III.

Abies nephrolepis - ohotanpihta

Abies nephrolepis @Kumpula ©jsaarinen

Ohotanpihta on kotoisin Koillis-Aasiasta Ohotanmeren itä- ja kaakkoispuolisilta alueita. Eteläisimmät kasvupaikat ovat sirpaleisilla alueilla Korean vuoristoissa. Ohotanpihta on läheistä sukua siperianpihdalle (Abies sibirica) ja on eräänlainen välittävä muoto siperian- ja sahalininpihdan (A. sachalinensis) välillä. Pohjois-Mantšuriassa tavataan ohotan- ja siperianpihdan välimuotoa (Abies × sibirico-nephrolepis).

Ohotanpihta on hillityn elegantti ja säännöllisen tuuhealatvuksinen puu. Se on pihdaksi melko hidaskasvuinen mutta hyvin talvenkestävä. Mustilassa ohotanpihta ei ole kärsinyt lumivaurioista, vaikka sen oksakulma on pieni verrattuna esimerkiksi runsaslumisilla alueilla kasvavaan siperianpihtaan. Ikääntyneissä puissa ei ole tapahtunut sanottavammin ränsistymistä ja varsinkin latvukset ovat säilyneet kauniin tuuheina. Ohotanpihtaa on viljelty Suomessa toistaiseksi melko vähän, siksi sen menestymisalueen pohjoisrajaa ei vielä tarkkaan tiedetä, mutta sen oletetaan menestyvän aina Lappia myöten.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ohotanpihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
nephrolepis
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 15–20 m, luonnossa jopa yli 30 m.
Kotipaikka: 
Ohotanmeren ympäristö Itä-Aasiassa; Mantsuria, Korea, Venäjän Kaukoitä.
Kuvaus: 
Havupuu jolla kapean kartiomainen, tuuhea latvus.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, vähä–runsasravinteinen, kuiva–tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V–?. Saattaa menestyä lähes koko maassa.

Hippophae rhamnoides - tyrni

hippophae_rhamnoides_yk_ahvenanmaa_jreinikainen.jpg

Kauniskasvuisen tyrnin tunnistaa helposti ehytlaitaisista, tasasoukista lehdistä, jotka ovat päältä vihertävän- ja alta hopeanharmaat. Silmusuomuissa ja nuorissa versoissa on erikoisia, kilpimäisiä tähtikarvoja. Se on pioneerikasvi ja ehdoton valokasvi. Tyrni sietää auringon paahdetta, tuulta, pakkasta, tulvia ja suolaista maata, mutta ei toisten kasvien varjostusta. Se on levinnyt laajalti kautta Euroopan ja läntisen Aasian, mutta riittävän avoimia kasvupaikkoja alueella on hyvin vähän. Meillä tyrni kasvaa luontaisena Ahvenanmaalla sekä Pohjanlahden rannikon maannousema-alueilla, mutta oikealle paikalle istutettuna se pärjää hyvin myös sisämaassa.

Tyrnin kirkkaanoranssit marjat ovat paitsi näyttäviä myös hyvin terveellisiä, sillä ne sisältävät runsaasti muun muassa C-vitamiinia ja hyväätekeviä öljyjä. Suomessa tyrnimarjoja kerätään sekä luonnosta että viljelmiltä. Esimerkiksi Ranskassa ja Kiinassa sen kaupallinen viljely on hyvin laajaa. Tyrnistä on jalostettu eri puolilla maailmaa suurisatoisia lajikkeita, joista useimmat eivät kuitenkaan sovellu Suomen ilmastoon. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Tyrni
Heimo: 
Elaeagnaceae
Suku: 
Hippophae
Laji: 
rhamnoides
Koko: 
0,5–5 m.
Kotipaikka: 
Paikoitellen Euroopassa merenrannoilla ja vuoristoissa, Länsi-Aasiassa vuoristoissa ja aroilla.
Kuvaus: 
Hopeanharmaalehtinen, pystykasvuinen, juurivesoja tekevä piikkinen pensas tai joskus puu. Syksyllä kypsyvät oranssinkeltaiset luumarjat terveellisiä.
Kasvupaikka: 
Aurinko, keski- tai runsasravinteinen, kuiva–kostea, runsashiekkainen ja -sorainen.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content