Skip to main content

Etelärinne

Euonymus europaeus - euroopansorvarinpensas

evonymus_europaeus_jreinikainen.jpg

Kesävihanta, yksikotinen euroopansorvarinpensas kasvaa Euroopassa, ainoastaan kiilamaisesti kapeneva esiintymä työntyy Aasian puolelle Kaspianmeren taa.

Sorvarinpensaat eivät herätä huomiota kukinnallaan, mutta syksyllä niiden kukkia monin verroin komeammat hedelmät ilahduttavat puistossa kävijöitä. Euroopansorvarinpensaan nelilokeroiset hedelmät ovat punaisia ja kulmikkaita ja niiden alla riippuvat siemenvaipat punakeltaisia. Myös pensaan punasävyinen syysväritys voi avoimella paikalla olla komea. Euroopansorvarinpensaasta on olemassa myös lajikkeita, joiden hedelmät ovat valkoisia tai tummanpunaisia.

Sorvarinpensaat ovat saaneet nimensä luunkovasta puuaineesta, joka soveltuu hyvin sorvaustöihin, kunhan pensaat saavat rauhassa tukevoitua sitä varten.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Euroopansorvarinpensas
Heimo: 
Celastraceae
Suku: 
Euonymus
Laji: 
europaeus
Koko: 
2–5 m.
Kotipaikka: 
Eurooppa ja Aasia Kaspianmerelle asti.
Kuvaus: 
Melko nopeakasvuinen, pysty, iso pensas tai pieni puu. Vihreine rankoineen helpoimmin ainakin kasvisuvulleen tunnistettavissa. Hyvin omaperäiset, vaaleanpunaiset kotahedelmät.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore–kostea kasvupaikka. Myös savimaa sopii.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Carpinus caroliniana - amerikanvalkopyökki

carpinus_caroliniana_lehdet_jsaarinen.jpg

Amerikanvalkopyökki kasvaa luontaisena laajalla alueella itäisessä Pohjois-Amerikassa. Se sietää hyvin varjostusta, kasvaa metsissä usein suurempien puiden alla ja viihtyy kosteilla järvien ja jokien rannoilla. Siitä kasvaa monirunkoinen pensas tai pienikokoinen ja kaunislatvuksinen puu. Tummanharmaa, sileä ja kiiltävä kuori korostaa rungon harjanteita, jotka näyttävät ikäänkuin jännitetyiltä lihaksilta.

Amerikanvalkopyökin lehdissä on lukuisia voimakkaita ja yhdensuuntaisia sivusuonipareja, jotka tekevät lehdistä kauniin aaltopoimuisia. Syksyllä puuta koristavat paperilyhtymäiset siemennorkot ja lehdet värittyvät keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyihin.

Amerikanvalkopyökki on Pohjois-Amerikassa suosittu koristekasvi, jota pidetään eurooppalaista valkopyökkiä (C. betulus) talvenkestävämpänä. Euroopassa sitä kasvaa lähinnä erikoiskokoelmissa. Mustilaan amerikanvalkopyökki tuotiin vuoden 1996 Amerikan keruumatkalta kahtena keruueränä, Kanadan Ontariosta ja Yhdysvaltain Vermontista. Sen hillitty kauneus saattaa kesällä kätkeytyä Arboretumin rehevän ja runsaan kasvuston keskellä, mutta syksyllä sen fantastiset syysvärit eivät jää huomiotta.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Amerikanvalkopyökki
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Carpinus
Laji: 
caroliniana
Koko: 
2–4 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan itäosat.
Kuvaus: 
Monirunkoinen pensas tai pienikokoinen puu, jolla on kauniit, aaltopoimuiset lehdet. Syysväritys keltainen tai oranssi.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, ravinteikas, hikevä, tuore tai kostea kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III).

Acer ukurunduense (Acer caudatum ssp. ukurunduense) - kiinanvaahtera

Kiinanvaahtera on kasvutavaltaan viuhkamaisesti levittäytyvä, monirunkoinen pensas, jonka kellertävät, hienonukkaiset oksat kohenevat yläviistoon levittäytyen sitten tasossa kasvaviksi kerroksiksi. Oksiin kehittyy ajan myötä kanelinruskea, liuskoina hilseilevä kuori. Kiinanvaahtera kukkii keväällä lehtien puhjettua kermanvalkoisin, tähkämäisin kukinnoin. Kiinanvaahteran syysvärit ovat hienoja, murrettuja sävyjä lohenpunaisesta oranssinruskean kautta violettiin.

Kiinanvaahtera sietää hyvin varjostusta ja kasvaakin luonnossa tavallisesti havupuumetsien korkeammassa pensaskerroksessa. Sen luontaiset esiintymät ovat Japanissa ja Koillis-Aasiassa. Suomessa kiinanvaahteran voi sekoittaa amerikkalaiseen lähisukulaiseensa tähkävaahteraan (Acer spicatum). Tähkävaahteralla on samanlaiset pystyt tähkämäiset kukinnot, mutta sen lehdet ovat tavallisesti kolmehalkoiset, ei viisihalkoiset, ja alapinnoiltaan paljon niukkakarvaisemmat kuin kiinanvaahteralla. Tähkävaahteralle ei liioin kehity hilseilevää kaarnaa, vaan sen runko pysyy vanhemmitenkin sileänä.

Tähkävaahteran tapaan on kiinanvaahterakin oikealla alkuperällä erittäin talvenkestävä. Syystä tai toisesta se on kuitenkin ollut tähkävaahteraa oikukkaampi viljellä, ainakin Mustilassa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kiinanvaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Alalaji (ssp.): 
ukurunduense
Koko: 
Suomessa tavallisesti 3–5 m pensas, joskus korkeampi.
Kotipaikka: 
Koillis-Aasiassa laajalla alueella, Japanista Sahalinille, Amur-joelle, Koreaan ja Pohjois-Kiinaan.
Kuvaus: 
Pensasmainen vaahtera, jonka lehdet ovat 5-halkoiset ja saavat kauniin murretunsävyiset lohenpunaiset syysvärit. Kermanvalkeat kukat pystyissä, 10–15 cm tähkissä.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, keski–runsasravinteinen, tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III(–V), alkuperästä riippuen.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content