Skip to main content

Etelärinne

Acer barbinerve - viitavaahtera

acer_barbinerve_siemenet_jsaarinen.jpg

Viitavaahtera on yksi Mustilan lukuisista pensasmaisista vaahteroista. Kasvutavaltaan se muistuttaa kotimaisista kasveistamme eniten pähkinäpensasta (Corylus avellana). Vaaleanvihreät rungot kasvavat vieri vieressä ensin suoraan ylös ja sitten kaareutuen pyöreäksi latvukseksi. Oksien kärkiosat rusottavat talvisaikaan, ja varhain keväällä niihin puhkeaa siro lehdistö, jonka värisävy säilyy heleänvihreänä koko kasvukauden.

Muista pensasmaisista vaahteroista viitavaahteran erottaa helposti, jos tutkii lehtien alapintoja, sillä viitavaahteralla säilyy suonihankoja pitkin kulkeva harva karvoitus koko kasvukauden. Tieteellinen nimi tarkoittaakin "partasuoninen". Karvoitusta on keväällä myös uusissa versoissa ja lehtien yläpinnoilla, mutta se irtoaa yleensä kesän sateissa.

Viitavaahtera valmistautuu Itä-Aasian puuvartisille kasveille tyypilliseen tapaan jo varhain syksyllä talven tuloon. Pensas saa ensimmäisten joukossa kauniin, kermankeltaisen tai toisinaan oranssin ruskan ja on jo lehdetön siinä vaiheessa, kun puutarhat muut puut ja pensaat alkavat värittyä. Useiden vaahteroiden tapaan viihtyy viitavaahterakin parhaiten suojapuuston alla puolivarjoisassa ja tuoreena säilyvässä kasvupaikassa, mutta Mustilan kokemusten perusteella se näyttää menestyvän hyvin myös lehtomaisessa kangasmetsässä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Viitavaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
barbinerve
Koko: 
3–4 m, monirunkoinen pensas.
Kotipaikka: 
Mantšuria, Korea, Vladivostokin ympäristö.
Kuvaus: 
Kasvutavaltaan pähkinäpensasta muistuttava monirunkoinen pensas, jolla hieman herukkamaiset, 3- tai 5-halkoiset lehdet. Keltainen tai oranssi syysväritys.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoisa tai varjoisa, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III–?. Menestymisen pohjoisraja selvittämättä.

Acer circinatum - viinivaahtera

acer_circinatum_ojussila.jpg

Viinivaahtera on amerikkalainen vastine Itä-Aasian sirovaahteralle (A. sieboldianum) ja koreanvaahteralle (A. pseudosieboldianum). Se muistuttaa ulkoisesti näitä hyvin paljon, ja kokoelmissa lajien erottaminen toisistaan on vaikeaa. Viinivaahtera on aasialaisia sukulaisiaan arempi ja se kasvaa luontaisestikin vain suojaisilla kasvupaikoilla Tyynenmeren läheisyydessä.

Heikon pakkasenkestävyyden takia pensasmainen viinivaahtera tulisi meillä istuttaa varjoon muiden puiden tai rakennusten suojaamaan kasvupaikkaan ja sielläkin se todennäköisesti paleltuu lumirajaan ainakin kylmimpinä talvina. Pensas uusiutuu toki palelluttuaan. Auringossa sen kasvutapa on pysty ja koheneva, varjossa se taas kasvattaa oksansa kauniin kerroksellisesti. Nimi onkin lähtöisin siitä, että tällaista pensasta on metsän seassa luultu köynnökseksi.

Etelärinteellä kasvava vanha viinivaahtera paleltuu Mustilassa usein lumirajaa myöten, mutta Alppiruusulaakson liepeille istutetut nuoremmat, Hollannista hankitut pensaat ovat menestyneet toistaiseksi paremmin. Myöhään syksyllä viinivaahtera esittelee upeita syysvärejään, jotka leiskuvat keltaisen, oranssin ja punaisen monissa sävyissä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Viinivaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
circinatum
Koko: 
Kotiseudullaan 5–8 m pensas, Suomessa jää tavallisesti 2–3 m mittaan.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan länsirannikolla Tyynenmeren tuntumassa.
Kuvaus: 
Kesävihanta pikkupuu tai pensas, lehdet pyöreät, 7–11-halkoiset, lehtisuonet karvaiset. Vuosiversot ja kukat viininpunaiset ja siementen lenninsiivet keltaiset.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen: 
Vyöhyke I (II).

Acer mandshuricum - mantšurianvaahtera

acer_mandshuricum_lehti_jreinikainen.jpg

Tätä puuta ei ensi silmäyksellä uskoisi vaahteraksi: lehdet muodostuvat apilanlehtien tapaan kolmesta pienestä lehdykästä. Mantšurianvaahtera on ensimmäisiä syysvärin saavia puita Arboretumissa. Parhaimmillaan syysväri on viininpunainen, jopa violetti. Mantšurianvaahteran latvus on persoonallisesti kaarevaoksainen ja ylöspäin levenevä. Vanhoja puita kasvaa Etelärinteen länsipäässä, nuorempia myös Pähkinärinteessä Puistokahvilan lähistöllä.

Mantšurianvaahtera on kotoisin Itä-Aasiasta vuoristoisilta alueilta, ja sitä myös viljellään Kiinassa koristepuuna. Länsimaissa se on lähinnä kasvitieteellisten kokoelmien harvinaisuus, vaikka se on koristeellinen ja vaikuttaa hyvin talvenkestävältä. Runsaamman käytön esteenä on paitsi tietämättömyys myös lisäämisen haastavuus. Muiden kolmilehtisten vaahteroiden tapaan mantšurianvaahterankin siemeniä ympäröi paksu kova kuori ja kylvösten itämistä on odotettava kärsivällisesti jopa useita vuosia.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mantšurianvaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
mandshuricum
Koko: 
3–10 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Kiina, Korea ja Vladivostokin ympäristö.
Kuvaus: 
Yksirunkoinen, kesävihanta, pienehkö lehtipuu. Lehdet 3-lehdykkäiset, tummanvihreät, syksyllä viininpunaiset.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoisa kasvupaikka. Kehittyy komeimmilleen runsasravinteisessa maassa, jossa on liikkuvaa kosteutta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III(–V).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content