Skip to main content

Etelärinne

Caragana frutex - euroopanhernepensas

Euroopanhernepensas kukkii kesäkuussa, jolloin siinä on runsaasti hernekasvien perhomaisia, keltaisia kukkia. Sen ruotsinkielinen nimi lyckobladsbuske, onnenlehtipensas, kuvaa hyvin sen apilamaisia heleänvihreitä lehtiä. Ne muodostuvat neljästä lehdykästä, jotka ovat muodoltaan vastapuikeita, tylppiä ja otakärkisiä, lehden keskiranka päättyy otaan.

Euroopanhernepensas on kaunis ja kestävä koristekasvi. Se on talvenkestävä, terve, ei vaadi erityistä hoitoa eikä tee juurivesojakaan. Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla ja myös hiekkaisessa maassa, koska muiden hernekasvien tapaan sillä on juurissaan typensitojabakteereita. Se sopii hyvin käytettäväksi aitakasvinakin.

Mustilassa euroopanhernepensas kasvaa Etelärinteellä hieman liian varjossa, jossa se ei ole tuuheimmillaan eikä kukkeimmillaan.

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Euroopanhernepensas
Heimo: 
Fabaceae
Suku: 
Caragana
Laji: 
frutex
Koko: 
1–2 m.
Kotipaikka: 
Kapeana vyöhykkeenä Kaakkois-Euroopasta Keski-Aasiaan.
Kuvaus: 
Pystyhaarainen, sirolehtinen pensas, joka kukkii kesäkuussa. Kukat keltaiset hernekasvien kukat.
Kasvupaikka: 
Aurinko, keskiravinteinen, runsashiekkainen ja -ravinteinen, kuiva.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Carpinus betulus - euroopanvalkopyökki

carpinus_betulus_siemenet_jsaarinen.jpg

Valkopyökit kuuluvat koivukasvien (Betulaceae) heimoon. Euroopanvalkopyökki ei siis nimestään huolimatta ole läheistä sukua pyökeille, vaan sen lähisukulaisiin luetaan esimerkiksi meillä luontaisena kasvava pähkinäpensas (Corylus avellana). Euroopanvalkopyökki on Keski-Euroopan lehtimetsien tyyppilaji, ja sen luontainen kasvualue ulottuu pohjoisessa Ruotsin eteläosiin ja Latviaan. Siitepölyfossiilien perusteella on voitu päätellä sen kasvaneen jääkauden jälkeisellä lämpimällä ilmastokaudella myös Suomessa, ainakin Ahvenanmaalla.

Euroopanvalkopyökki on komea, nopeakasvuinen puu, jolla on kaunismuotoinen, lehtevä latvus ja mielenkiintoinen, muhkurainen, sileänharmaa runko. Syksyisin puuta koristavat pähkinänorkot, joissa lenninsiivelliset pähkinät säilyvät pitkälle talveen. Lämpiminä syksyinä puu saa hienon keltaisen syysvärin. Jos taas pakkaset tulevat liian aikaisin, lehdet kuivuvat paikoilleen ja säilyvät puussa talven yli. Puulle tästä ei ole haittaa.

Talvenkestävyydeltään euroopanvalkopyökit ovat osoittautuneet vaihteleviksi. Tavallisesti valkopyökit saattavat erityisen kylminä talvina paleltua maamme etelärannikollakin, mutta Mustilassa kasvavat valkopyökit, itäpreussilaista alkuperää, ovat selvinneet kylmistäkin talvista vähäisin vaurioin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Euroopanvalkopyökki
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Carpinus
Laji: 
betulus
Koko: 
5–20 m puu, menestymisensä rajoilla usein iso pensas.
Kotipaikka: 
Eurooppa ja Vähä-Aasia.
Kuvaus: 
Järeä kesävihanta puu, jolla on harmaa, sileä mutta muhkurainen runko. Kaunis, peittävä lehdistö.Kolmisiipiset pähkinähedelmä riippuvissa paperilyhtymäisissä tertuissa.
Kasvupaikka: 
Aurinko puolivarjo tai varjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Sietää varjostusta ja savea, kalkinsuosija.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I–II). Mustilassa kasvava alkuperä vyöhykkeet I–II.

Cercidiphyllum japonicum - (pikkulehti)katsura

cercidiphyllum_japonicum_yk_goteborg_jreinikainen.jpg

Katsura on kotiseutunsa Japanin metsätalouspuita ja kasvaa siellä jopa 30 metrin korkuiseksi. Euroopassa se jää huomattavasti pienemmäksi puuksi tai suureksi pensaaksi.

Katsuran lehdet ovat miltei pyöreitä, nyhälaitaisia, ja asettuneet oksille säännöllisiin kulmiin. Tästä syntyy katsuralle omintakeinen kaunis kasvutapa, joka on tehnyt siitä yhden arvostetuimmista koristepuista, vaikkei sillä ole näyttäviä kukkia tai hedelmiä. Syksyllä lehdet saavat valkoisesta punaisen eri sävyihin vaihtelevan, mutta pääasiassa keltaisen syysvärin. Maahan varisseista lehdistä leviää imelä tuoksu, jota on verrattu piparkakkuihin, poltettuun sokeriin ja vaniljaan.

Katsuraa on viljelty Suomessa harvinaisena jo vuosikymmenien ajan. Se on Suomessa usein alkuperältään tuntematonta keskieurooppalaista taimistokantaa, joka saattaa kylminä talvina paleltua eteläisimmässäkin Suomessa. Toisaalta Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa kasvavaa luonnonkantaa on viljelty menestyksellä Oulussa asti. Näyttääkin siltä, että riittävän kylmiltä seuduilta kerätty alkuperä menestyy olennaisesti paremmin, ja olisi hyvin käyttökelpoinen koristepuu Etelä- ja Keski-Suomessa.

Katsura on vaatelias lehtometsien puu, joka hyvin menestyäkseen vaatii syvämultaista, routimatonta maata, joka ei saisi todella kuivua kertaakaan kesän aikana. Katsura tulee toimeen myös kuivemmalla paikalla, mutta jää tällöin pensaaksi. Valoisuuden suhteen se ei ole yhtä vaatelias, vaan sietää kevyttä varjoa. Muun puuston tai rakennusten suojassa sen varhain puhkeavat lehdet ovat paremmin suojassa keväthalloilta.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
(Pikkulehti)katsura
Heimo: 
Cercidiphyllaceae
Suku: 
Cercidiphyllum
Laji: 
japonicum
Koko: 
2–12 m puu tai pensas.
Kotipaikka: 
Japani, Länsi-Kiina.
Kuvaus: 
Pyöreitten lehtien ja kauniin lehtiasentonsa ja kasvutapansa johdosta arvostettu pieni koristepuu. Kaksikotinen. Lehdet ovat puhjetessaan punaiset, kesällä vihreät. Syysväri vaihtelee lähes valkoisesta keltaisen ja oranssin eri sävyjen kautta violettiin. Maahan karisseista lehdistä leviää imelä tuoksu.
Kasvupaikka: 
Auringossa tai puolivarjossa, tuoreessa tai kosteassa, ravinteikkaassa maaperässä. Paras kasvupaikka on syvämultainen maa, joka ei saisi kuivua kesällä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II–IV). Alkuperien välillä on kestävyyseroja.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content