Skip to main content

Nokkala

Picea sitchensis - sitkankuusi

Alaskan rannikoilta Kaliforniaan kasvavalla sitkankuusella on monia, yllättäviäkin ansioita. Harva tietää, että sitkankuusesta tehtiin yksi maailman suurimmista lentokoneista, Howard Hughesin jättimäinen Spruce Goose, ja samasta puusta valmistettujen Mosquito-lentokoneiden avulla voitettiin muun muassa taistelu Englannista toisessa maailmansodassa.

Kautta aikojen tätä majesteettista havupuuta ovat hyödyntäneet niin ihmiset kuin moninainen eläin- ja kasvikuntakin. Kun Tyynenmeren myrskyt lopulta kaatavat kenties satoja vuosia vanhan, jopa 90-metrisen puun, tarjoaa se kuoltuaankin oivallisen elinympäristön monille lajeille, ja uusi sitkankuusien sukupolvi alkaa kasvaa kaatuneen puun lahoavan rungon päällä.

Sitkankuusi levittäytyi jääkausien aikana Aasian mantereelta Pohjois-Amerikkaan tuolloin kuivillaan olleen Beringin salmen yli. Puu ei kuitenkaan ole kyennyt kiipeämään Kalliovuorten yli, sillä se on täysin riippuvainen Tyynenmeren tuomasta kosteudesta, joka tiivistyy massiivisen puun neulasistoon ja tippuu maan pinnassa kasvavan juuriston ulottuville. Skotlannissa ja muualla Euroopassa laajalti istutettu sitkankuusi on meillä osoittautunut talvenaraksi. Vain aivan lounaisrannikolla ja saaristossa lajin voi odottaa tulevan jotenkin toimeen. Mustilassa vanhoista, ennen sotia istutetuista puista vain yksi on enää jäljellä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Sitkankuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Picea
Laji: 
sitchensis
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 10–25 m. Luonnossa jopa 90 metriä.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan länsirannikko Alaskasta Kaliforniaan.
Kuvaus: 
Nopeakasvuinen ja varttuneena harva- ja leveäoksainen havupuu, jonka teräväkärkiset neulaset ovat päältä vihreät, alta valkojuovaiset.
Kasvupaikka: 
Tuore, runsasravinteinen, puolivarjoinen kasvupaikka suojassa kevätahavalta.
Menestyminen: 
Vyöhyke I (II). Riippuu alkuperästä.

Picea omorika - serbiankuusi

picea_omorika_nana_yleiskuva_jsaarinen.jpg

Serbiankuusi kasvaa luontaisena vain hyvin pienellä alueella Bosnian, Serbian ja Montenegron rajaseudulla 1000–1500 metrin korkeudessa. Se on kasvitieteellisesti mielenkiintoinen jäänne jääkautta edeltävältä ajalta, jolloin sitä kasvoi laajoilla alueilla Euroopassa. Sen kasvutapa on hyvin kapea, mistä sen tuntee jo hyvin etäältä. Toinen serbiankuusen erityistuntomerkki ovat sen alapuolelta hopeahohtoiset neulaset, jotka tulevat esiin riippuvien oksien ylöspäin kääntyneissä kärjissä.

Serbiankuusi on Etelä-Suomessa nykyisin yleinen pihojen ja puistoistutusten koristepuu. Se kestää hyvin ilmansaasteita, minkä vuoksi sitä suositaan muun muassa suurtaajamissa ja liikenneväylien varrella. Upeimmillaan se kuitenkin on ryhminä tai tunnelmallisina pieninä metsiköinä, joissa korkeat, kapeat puut yhdessä muodostavat vaikuttavan, goottilaista katedraalia muistuttavan tilan. Edullisilla paikoilla serbiankuusta voi istuttaa puuta tuottaviksi maisemametsiköiksikin, ja viime vuosikymmeninä se on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa joulukuusiviljelyssä.

Mustilan vanhimmat serbiankuusimetsiköt on istutettu vuonna 1914 suoraan Bosniasta vuonna 1907 saaduista siemenistä. Menestyminen on ollut kotimaiseen kuuseen verrattavaa ja elinkaari pitempi kuin useimmilla eksoottisilla kuusilla. Hienoin metsikkö on Kenkäkalliolta länteen lähtevän kävelytien varressa. Serbiankuusta kasvaa myös Alppiruusulaakson länsipuolella, Tammimetsän reunassa ja Arboretumin länsilaidalla Nokkalassa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Serbiankuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Picea
Laji: 
omorika
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 20–30 m.
Kotipaikka: 
Hyvin pieni alue Bosnian, Serbian ja Montenegron rajaseudulla Kaakkois-Euroopassa.
Kuvaus: 
Kapea ja riippuvaoksainen kuusi. Neulaset ovat alta vaaleat, lyhyet ja litteähköt.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore. Kotimaista kuusta herkempi märkyydelle.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V.

Picea mariana - mustakuusi

picea_mariana_latvus_jreinikainen.jpg

Mustakuusi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa leveänä vyöhykkeenä Alaskasta New Foundlandiin ja Suurten järvien alueelle. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa soisilla korpimailla, pohjoisempana myös kuivemmilla kangasmailla. Mustakuusi on pienikokoinen ja hoikkarunkoinen puu, jonka latvus on hyvin kapean kartiomainen. Neulasten väri vaihtelee tummanvihreästä sinivihreään tai sinivalkoiseen. Kävyt ovat lyhyitä ja palleromaisia. Usein ne ovat tiheinä rykelminä latvuksen huipussa ja jäävät sinne useiksi vuosiksi. Mustakuusen erityinen ominaisuus on, että se uudistuu suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan tehokkaasti myös taivukkaista, maahan painuneista ja juurtuneista alaoksistaan.

Mustakuusi on Suomessa hyvin menestyvä mutta lyhytikäinen puu. Mustilan Arboretumin alueella kaikki vanhat mustakuusikot ovat kuolleet hyönteistuhoihin. Uusia istutuksia on 1990-luvulta lähtien tehty useilla eri alkuperillä muun muassa Arboretumin länsiosassa sijaitsevaan kuusilajien kokoelmaan. Oikein valittu, hyvin viihtyvä alkuperä on vastustuskykyisempi tuhoille. Arboretumin länsipuolella, Mustilan kartanon metsissä kasvaa New Hampshiren alkuperää oleva vanha metsikkö, joka edelleen on hyväkuntoinen.

Mustakuusella on suomalaiselle metsätaloudelle annettavaa lähinnä poikkeusoloissa. Sitä on käytetty esimerkiksi kylmien turvemaiden metsityksessä. Talvenkestävä, tuuhea ja kohtuullisen kokoinen mustakuusi on kuitenkin monikäyttöinen ja sinnikäs koristepuu. Viime vuosikymmeninä sitä on jonkin verran käytetty myös joulukuusenviljelyssä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mustakuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Picea
Laji: 
mariana
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 10–20 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan pohjoisosat Alaskasta Newfoundlandiin.
Kuvaus: 
Kapea- ja tuuhealatvuksinen havupuu. Neulaset lyhyitäL ja siniharmaita. Jo nuorissa puissa on runsaasti pieniä käpyjä tiiviinä ryppäinä.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, vähä–keskiravinteinen, tuore–märkä, hapan, myös sopii savi- tai turvepitoinen maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII, maan eri osiin soveltuvat parhaiten eri alkuperät.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content