Skip to main content

Pähkinärinne

Amelanchier laevis - sirotuomipihlaja

amelanchier_laevis_kristiantheqvist.jpg

Kahden vuodenajan kaunotar sirotuomipihlaja on kotoisin Yhdysvaltojen itäosista, jossa se kasvaa kuivissa tai kosteissa pensaikoissa metsänreunamissa. Se on sirokasvuinen pieni puu, joka kukkii keväällä lehtien puhkeamisen aikaan. Valkeat viisiterälehtiset kukat ovat harvahkoissa riippuvissa tertuissa. Syysväri on lämpimän oranssi ja kehittyy upeaksi joka syksy.

Viljeltynä sirotuomipihlaja on koristeellinen ja verrattain helppohoitoinen. Mustilassa sirotuomipihlaja on Etelärinteen hienoimpia puita toukokuussa, kun vastapuhjenneet, läpikuultavat, kuparinväriset lehdet kehystävät valkoisia kukkaterttuja. Elokuussa kypsyvät tummansiniset, mehukkaat ja makeat marjat maistuvat paitsi Arboretumin väelle myös linnuille. Tästä huolimatta sirotuomipihlaja on levinnyt puistoon lintujen kylvämänä vain satunnaisesti.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Sirotuomipihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Amelanchier
Laji: 
laevis
Koko: 
3–6 m.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Sirorakenteinen pieni puu, jonka lehdet ovat keväällä kuparinpunaisia ja saavat syksyllä oranssin ruskan. Kukkii toukokuussa valkein kukin. Elokuun alussa kypsyvät tummansiniset marjat ovat syötäviä ja makeita.
Kasvupaikka: 
Aurinko tai puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, kuiva tai tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV).

Aristolochia macrophylla - lännenpiippuköynnös

aristolochia_macrophyllum_siemen_jreinikainen.jpg

Pähkinärinteen keskikohta - ja tavallaan sen keskipiste - on männyn runkoa yli 10 metrin korkeuteen kiipeävä vanha piippuköynnös, joka ainoana Mustilan köynnöksistä tuo todella mieleen tropiikin köysimäiset liaanit.

Piippuköynnös on kestävä, varjossa viihtyvä köynnös, joka sopii yhtä hyvin seinustalle, portinpieleen kuin puun runkoa kiipeilemään. Vauhtiin päästyään se kiipeä nopeasti usean metrin korkeuteen.

Lännenpiippuköynnöksen herttamaiset lehdet ovat suuria ja tummanvihreitä. Lehdet puhkeavat myöhään keväällä eivätkä aina ehdi saada syysväriä, vaan lakastuvat pakkasten myötä. Erikoiset, piippumaiset kukat ja pienet hedelmät ovat melko huomaamattomasti lehtien lomassa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Lännenpiippuköynnös
Heimo: 
Aristolochiaceae
Suku: 
Aristolochia
Laji: 
macrophylla
Koko: 
5–10 m köynnös.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Rehevä, isolehtinen köynnös.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoisa ja tuulensuojainen kasvupaikka, runsasravinteinen, tuore multamaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Hemerocallis lilioasphodelus - keltapäivänlilja

Kapealehtinen keltapäivänlilja on vanha perinneperenna. Siitä käytetään myös nimeä sitruunalilja. Päivänliljat eivät nimestään huolimatta ole sukua liljoille, vaan kuuluvat omaan heimoonsa. Niiden tieteellinen nimi Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran".

Keltapäivänlilja kukkii kesä–heinäkuussa siroin, heleänkeltaisin ja sitruunalta tuoksuvin liljamaisin kukin, jotka ovat viuhkomaisesti kapean varren päässä. Yksittäinen kukka kuihtuu nopeasti, mutta uusia avautuu viereen. Kukat kohoavat selvästi rehevän lehdistön yläpuolelle. Kukkanuppuja syödään Kiinassa esimerkiksi keitoissa ja friteerattuina.

Keltapäivänlilja on helppohoitoinen perenna ja sen lehtimättäät ovat näyttäviä ilman kukintaakin. Kasvi viihtyy myös puolivarjossa ja siten myös metsäpuutarhassa. Mustilassa sitä löytyy muun muassa Pähkinärinteeltä. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Keltapäivänlilja
Heimo: 
Xanthorroeaceae
Suku: 
Hemerocallis
Laji: 
lilioasphodelus
Koko: 
70–100 cm.
Kotipaikka: 
Venäjän Kaukoitä, Koillis-Kiina.
Kuvaus: 
Puhtaankeltaiset, tuoksuvat suppilomaiset kukat (8–9 cm) viuhkomaisina kukintoina varsien latvoissa. Tasasoukat kaartuvat lehdet kasvavat ruusukkeena.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore, humuspitoinen.
Menestyminen: 
Menestyy lähes koko maassa.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content