Pähkinärinne

Sinikukkainen vuorikaunokki on parhaimmillaan puistometsässä, jossa se saa omia aikojaan levitä vapaasti. Jos kasvupaikka ei ole liian ravinteinen, vuorikaunokki leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla. Kasvutapakin on parempi tällaisilla paikoilla. Nämä edellytykset yhdistyvät Mustilan Pähkinärinteen kuivassa, kivikkoisessa pohjoispäässä, jota lukemattomat vuorikaunokit koristavat kukinnallaan keskikesällä.

Vuorikaunokin kukat ovat kuin suurennetut ruiskaunokin kukat. Niiden vahva sininen väritys voi houkuttaa istuttamaan vuorikaunokin perennaryhmään. Jos kasvualusta on ravinteikas, vuorikaunokki (kuten monet muutkin luonnonperennat) kasvaa yleensä liian rehevästi. Siitä seuraa, että varret lakoavat maahan tai naapurikasvien päälle. Siksi vuorikaunokkia on syytä pitää perennaryhmässä silmällä. Jos tuetaan, tuetaan ajoissa. Varret voidaan leikata kukinnan jälkeen, jolloin kasvi käyttää energiansa uusien versojen kasvattamiseen. Kasvusto pysyy näin kauniina ja rönsytaimia nousee toivottavasti vähemmän.

Vaaleanpunaisin, voimakkaasti tuoksuvin kukin ennen lehtien puhkeamista kukkiva näsiä on viehättävimpiä lehtokasvejamme. Kun sen tapaa huhti-toukokuussa metsässä – vaikkapa Mustilassa Pohjoisrinteen lehtomaisilla reunamilla, Pähkinärinteellä tai Alppiruusulaaksossa – tietää, että kevät on tullut. Syksyllä näsiää koristavat punaiset marjat, jotka ovat erittäin myrkyllisiä, kuten koko kasvi.

Näsiä viihtyy lehtomaisissa metsissä ja on kalkinsuosija. Luonnossa se kasvaa yleensä harvana ja pysyy matalana, mutta hyvässä puutarhamaassa siitä tulee tuuhea, jopa 1,5-metrinen pensas. Lehtonäsiä kasvaa ja kukkii hyvin varjossakin. Pitkinä leutoina syksyina pensaissa voi nähdä syyskukintaa.

Näsiästä on olemassa myös valkokukkainen ja keltamarjainen muoto; sellaisen löytää Mustilastakin. Sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan puutarhoissa hyvin suositusta näsiästä on kehitetty lukuisia lajikkeita, kerrannaiskukkaisiakin.

Ahvenanmaalla näsiä on rauhoitettu, muualla kerääminen myyntiä varten on kielletty. Näsiä ei pidä siirtämisestä eikä sitä pidä siirtää luonnosta puutarhaan.

Höyhenpensas on saanut nimensä erikoisista pörröisistä kukinnoistaan. Versojen kärjissä sijaitsevat kermanvalkoiset, töyhtömäiset kukinnot muistuttavat etäisesti pulloharjaa. Kukinta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa ja kestää sääoloista riippuen 2–4 viikkoa.

Pienikokoinen tuuhea pensas kukkii parhaiten ja kehittyy lehtevimmäksi aurinkoisella paikalla, joskin se menestyy hyvin myös puolivarjossa. Leveänsoikeat lehdet ovat kiiltävän vihreitä ja nahkamaisen paksuja, ja ne muistuttavat tervalepän (Alnus glutinosa) lehtiä. Syysväri on keltainen, joskus osittain punainen.

Mustilassa höyhenpensasta kasvaa yksittäispensaina Terassilla, Alppiruusulaaksossa ja Pähkinärinteessä. Terassilta 1980-luvulla valittu hyväkuntoinen pensas sai 'Velho'-lajikenimen ja FinE-eliittikasvitunnuksen. Sitä pidetään kestävänä jopa V-vyöhykkeelle asti. Samaa ei voi sanoa kaikista taimistokannoista.