Pähkinärinne

Keski-Euroopan vuoristoalueilla kasvava alppikuusama viihtyy auringossa, mutta pysyy kauniina ja lehtevänä varjoisampaankin kasvupaikkaan istutettuna. Matalahkon ja tuuhean pensaan lehdet ovat päältä kiiltävän tummanvihreät ja aika kookkaat kuusaman lehdiksi. Ne ovat muodoltaan soikeansuikeat ja lyhytruotiset, alta vaaleammat ja alkuun karvaiset. Pienet, pitkäperäiset kuusamankukat ovat kellertäviä ja kukan tukilehti on usein punertava, kuten kukinnoissa sikiäinten esilehdetkin. Kukinnot ovat muutaman sentin pituisissa perissä.

Alppikuusama tekee pareittain huomiota herättävät, kiiltävän punaiset marjat, joiden läpimitta on 12–13 mm, kuin pienet kirsikat, jotka oikein loistavat eloisanvihreää lehdistöä vasten. Pensas on siten varsin värikäs, ja kun se vielä kasvaa hyvin katveessakin, sille löytyy oivia kasvupaikkoja koti- ja metsäpuutarhoissa. Alppikuusama menestyy jopa vyöhykkeellä V.

Koreankuusama tuo lehtevimmillään mieleen jonkin eksoottisemman kasvisuvun edustajan. Kauniisti kaartuvissa oksissa on säännölliseksi kuvioksi vastakkain asettuneet lehdet, joiden hankoihin puhkeaa kesäkuussa kaksi valkoista kukkaa. Syksyllä kukkien tilalle kehittyvät kirkkaanpunaiset, lievästi myrkylliset marjat.

Suomessa koreankuusamaa ei ole viljelty kovin runsaasti, mutta hyvällä alkuperällä sen pitäisi olla kestävä III-vyöhykkeelle asti. Mustilan Pähkinärinteessä kasvavat vanhat koreankuusamat ovat jääneet liiaksi muiden kasvien varjoon eivätkä enää pysty esittelemään pensasta parhaimmillaan. Oikealla kasvupaikalla se kuuluu sukunsa tyylikkäimpiin ja koristeellisimpiin.

Japaninmagnolia, kotimaassaan nimeltään kobushi, on kautta historian ollut tärkeä puu Japanin maanviljelijöille. Kun vuoristojen magnoliat peittyivät valkoiseen kukkamereen, tiesivät viljelijät oikean hetken koittaneen kevätkylvöille.

Japaninmagnoliaa esiintyy koko Japanin alueella aivan Hokkaidon pohjoisosia lukuun ottamatta. Eurooppaan japaninmagnolia tuotiin 1700-luvun lopulla, ja se saavutti pian suosiota hyvän talvenkestävyyden ja aikaisen, loisteliaan kukintansa ansiosta.

Kotiseudullaan japaninmagnolia voi kasvaa 25 metrin korkuiseksi. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista kermanvalkoisin, jopa kymmensenttisin, miedosti tuoksuvin kukin. Lehdet ovat vihreät, ehytlaitaiset, noin 10 sentin pituiset ja saavat pronssinvivahteisen syysvärin. Syksyllä puuta koristavat punaiset käpymäiset tuppilohedelmät, jotka auetessaan paljastavat punavaippaiset siemenet.

Japaninmagnolia on keväällä kukkivista magnolioista talvenkestävin ja menestynyt Etelä-Suomessa harvinaisena vuosikymmenten ajan, joskin toisinaan puita on paleltunutkin ankarimpina talvina. Yksilöiden ja alkuperien välillä on jonkin verran vaihtelua. Mustilassa kartanon pihapiirissa kasvava japaninmagnolia on selvinnyt kovimmistakin talvista ainakin 50 vuoden ajan, ja sitä lisätään nykyisin kasvullisesti rekisteröimättömillä lajikenimillä 'Mustila' ja 'Vanha Rouva'. Tuoksuvasta kukkaloistosta unelmoivien ei siis eteläisessä Suomessa tarvitse tyytyä pelkästään unelmiin.