Skip to main content

Tammimetsä

Phellodendron amurense - amurinkorkkipuu

phellodendron_amurense_runko_pietari_jreinikainen.jpg

Amurinkorkkipuu kasvaa luontaisena Kaukoidässä Korean niemimaalla, Kiinassa sekä Venäjällä. Se esiintyy yhdessä muiden lehtipuiden sekä vaativien havupuiden seurassa runsasravinteisissa rinnemetsissä ja jokilaaksoissa.

Leveä, maalauksellinen kasvutapa, koristeellinen rungon kuori ja rehevä lehvästö tekevät korkkipuusta yhden kauneimmista koristepuista Suomen oloissa. Upeimmillaan korkkipuut ovat syksyllä värjäytyessään loistavaan, vaaleankeltaiseen syysväriin. Väriloisto kestää vain hetken, sillä lehdet putoavat ensimmäisten pakkasöiden jälkeen.

Korkkipuun pienet vaaleanvihreät kukat eivät herätä huomiota, mutta syyskuussa kypsyvät mustat, öljyiset syömäkelvottomat marjat ovat näyttävät. Lehdissä ja marjoissa on voimakas aromaattinen tuoksu. Korkkipuu onkin sukua sitruspuille, ei korkkitammelle (Quercus suber), josta pullonkorkit tehdään. Tosin myös korkkipuun paksua, korkkimaista kaarnaa on Itä-Aasiassa joskus käytetty korkin valmistamiseen.

Korkkipuu on suotta talvenaran puun maineessa. Mustilassa vanhat puut ovat selvinneet ongelmitta sekä sotatalvien että 1980-luvun puolivälin kovista pakkasista. Syytä on kuitenkin käyttää riittävän talvenkestäviä alkuperiä ja kasvattaa taimet suojatuissa oloissa. Vakaaseen ilmastoon ja lämpimään kesään tottuneet korkkipuut ovat näet nuorena herkkiä sekä keväthalloille että syyspakkasille. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Amurinkorkkipuu
Heimo: 
Rutaceae
Suku: 
Phellodendron
Laji: 
amurense
Koko: 
6–15 m. Luonnossa jopa 30 m.
Kotipaikka: 
Luontaisena laajalla alueella Koillis-Kiinassa, Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä.
Kuvaus: 
Leveäksi kasvava puu, jonka rungon kuori on paksu ja korkkimainen. Lehdissä ja hedelmissä on voimakas aromaattinen tuoksu. Komea syysväri.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen kasvupaikka ja runsasravinteinen, tuore kasvualusta, halloilta suojaisalla paikalla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III). Nuorena altis kevät- ja syyshallavaurioille.

Quercus robur - (metsä)tammi

quercus_robur_jreinikainen.jpg

Tammi on Euroopan puista kenties kaikkein arvostetuin. Vuosisatoja on hyödynnetty tammen lujuutta, suurta kokoa ja lahonkestoa niin laivanrakennuksessa, huonekaluissa kuin viinitynnyreissäkin. Tammi saattaa elää tuhat vuotta, ja suuret puuvanhukset ovat arvostettuja maamerkkejä. Suomessa vanhoja tammia näkee kuitenkin harvoin, sillä vuosisatojen ajan tammimetsiä on raivattu pelloiksi ja parhaita puita kaadettu kallisarvoisen puutavaran vuoksi.

Myös Etelä-Suomen parhailla kasvupaikoilla tammi on paitsi maisemallisesti kaunis, myös puuntuottomielessä mielekäs vaihtoehto perinteisiä metsänviljelypuulajeja täydentämään. Tammitukkien kasvattaminen vaatii kuitenkin aivan omat niksinsä. Mustilassa tammen viljelyssä on kokeiltu eri menetelmiä. Paras metsikkö on kasvatettu Virosta Sangasten moisiosta 1920-luvulla saaduista terhoista. Tämän alkuperän puut kasvavat nopeasti suoriksi tukkipuiksi ja niistä kerätään vuosittain runsaasti siemeniä metsänviljelytarkoituksiin.

Tammi palelluttaa lehtensä helposti myöhäisissä keväthalloissa. Isojen puiden kohdalla vahinko on vähäinen, sillä puut kasvattavat muutamassa viikossa uudet lehdet. Hallanaralle paikalle istutetut pienet taimet sitävastoin saattavat helposti pensastua. Nuorena tammea uhkaavat myös jyrsijät ja hirvieläimet.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
(Metsä)tammi
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Quercus
Laji: 
robur
Koko: 
10–30 m.
Kotipaikka: 
Eurooppa, myös Lounais-Suomessa.
Kuvaus: 
Arvokas kotimainen jalopuu, joka metsässä kasvaa korkeaksi ja suorarunkoiseksi, avoimella paikalla leveälatvuksiseksi. Pitkäikäinen, majesteettinen puu, joka perinteisesti on koristanut tärkeitä paikkoja. Eteläisimmässä Suomessa tammea kasvatetaan myös viljelymetsäpuuna arvokkaan puuaineksen takia.
Kasvupaikka: 
Tuoreessa, mieluiten multavassa mutta myös savisessa maaperässä. Kasvaa parhaiten aurinkoisilla, lämpimillä ja ravinteisilla rinnemailla. Karuilla paikoilla jää pieneksi ja pensasmaiseksi.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV–V).

Quercus rubra - punatammi

quercus_rubra_siemen_jreinikainen.jpg

Punatammen lehdet ovat teräväliuskaiset ja kookkaammat kuin kotimaisella metsätammella (Quercus robur). Voimakas punainen syysväri, joka hallitsee maisemaa syksyisin punatammen kotiseudulla Pohjois-Amerikan itäosissa, jää Suomessa yleensä vaisuksi ja ruskeanpunaiseksi.

Punatammen levinneisyysalue Pohjois-Amerikassa on hyvin laaja. Suomessa sitä viljellään ilmastollisesti vaativissa olosuhteissa, joten istutettavien puiden alkuperällä on suuri merkitys. Mustilan vanha punatammimetsikkö on hyvin menestyvä, mutta tuleentuu melko myöhään, joten se tuskin on aivan pohjoisinta mahdollista alkuperää. Etelärinteen alareunaan vuosituhannen vaihteessa perustettuun nuoreen metsikköön on istutettu lähes kaikkia Arboretumin 1993 ja 1996 siemenkeruumatkoilla kerättyjä alkuperiä. Hieman yllättäen aikaisin ja komein syysväri on kehittynyt Yhdysvalloista Wisconsinin osavaltion pohjoisisosta peräisin oleviin punatammiin.

Punatammen terho on valittu Arboretum Mustilan Ystävät ry:n tunnukseksi. Punatammi kuuluu Mustilan peruspuustoon, ja puun siemenenä tammen terho symboloi samalla uuden puun – tai vaikka kokonaisen metsän – syntymistä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Punatammi
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Quercus
Laji: 
rubra
Koko: 
10–20 m.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Nopeakasvuinen tammi, jonka lehdet ovat kotimaista tammea kookkaammat ja teräväliuskaiset. Nimi viittaa punaiseen syysväriin, jota Suomessa kuitenkin näkee enimmäkseen vain nuorilla puilla.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen paikka, tuore, keski- tai runsasravinteinen maaperä. Ruska kehittyy parhaiten kalkkipitoisessa maassa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III. Talvenkestävyys vaihtelee alkuperän mukaan.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content