Hopeavaahtera on pohjoisamerikkalaisista vaahteroista kaikkein nopeakasvuisin ja kotiseutunsa parhailla alueilla sen taimi voi kasvaa parhaimmillaan metrin vuosivauhtia. Hopeavaahterasta kehittyy kookas, leveälatvuksinen puu, jonka lehdet ovat kauniin liuskaisia ja kääntyilevät tuulessa niin, että niiden hopeansävyinen alapinta väikkyy kauniisti esiin. Syysväri on yleensä keltainen.
Hopeavaahtera on maailmalla melko yleisesti käytetty koristepuulaji. Suomessakin hopeavaahteraa on viljelty pitkälle yli sadan vuoden ajan, mutta sen käyttö ei jostain syystä ole koskaan yleistynyt. Mustilassa vanhoja hopeavaahteroita kasvaa Pähkinärinteen alareunassa. Tiiviissä, ajoittain kuivassa savimaassa maassa ne ovat jääneet melko pienikokoisiksi. Riittävän multavassa ja kosteassa maassa hopeavaahtera voi Suomessakin kasvaa yhtä kookkaaksi kuin kotimaiset lehtipuut.
Mustilaan 2000-luvulla saadut uudet hopeavaahteran siemenerät edustavat lajin pohjoisimpia alkuperiä ja niillä viljelyaluetta saadaan todennäköisesti ulotettua aiempaa pohjoisemmaksi.
Hopeavaahteraa voi käyttää sokerivaahteran tapaan aidon vaahterasiirapin valmistamiseen. Oikeaan aikaan keväällä juoksutetun mahlan sokeripitoisuus on parhailla puilla viiden prosentin luokkaa. Mahla sopii sellaisenaankin juotavaksi tai siman valmistamiseen.
English
Русский
Svenska
Suomi