Metsärajalle saakka pohjoisessakin kasvava harmaaleppä tekee luonnossa tärkeää pioneerityötä. Se kasvaa aluksi pensasmaisena, mutta ehtii lyhyen ikänsä aikana rehevimmillä paikoin lähes 20 metrin korkuiseksi. Varistaessaan lehdet syksyisin vihreinä ja sitoessaan juuristonsa avulla typpeä harmaaleppä parantaa käsiteltyjä maita kuten loppuunnostettujen sorakuoppien luiskia. Nopeakasvuisena puuna se on myös mainiota suojapuustoa aremmille puuvartisille.
Tervalepästä (A. glutinosa) harmaalepän erottaa muun muassa himmeänvihreistä, molemmin puolin karvaisista lehdistä ja kauniin harmaalaikkuisesta rungosta. Keltaisten hedenorkkojen siitepöly vapautuu jo helmikuusta alkaen huhtikuun lopulle, ennen lehtien puhkeamista. Emikukat ovat kansanomaisesti käpyjä ja kalamiehille kiusallisen tuttuja verkkojen selvittelystä.
Harmaalepästä on löydetty eri tavoin poikkeavia lehtimuotoja, joita kasvatetaan lajikkeina. Useimmat ovat sirosti liuskoittuneita, kuten Mustilassakin kasvava liuskaharmaaleppä (A. incana 'Laciniata').
English
Русский
Svenska
Suomi