Sulkapensaan laajaa levinneisyyttä osoittaa se, että tämän alunperin amerikkalaisen pensaan siemenet ovat saapuneet Mustilaan Koillis-Kiinasta. Sitä on siellä ja muillakin ilmastoltaan sopivilla alueilla käytetty laajalti tuulensuojakasvina, maanparantajana ja torjumaan eroosiota. Sulkapensas pärjäilee karuimmillakin paikoilla, sillä sille muodostuu laaja juuristo ja sillä on juurissaan typensitojabakteereja. Äärimmäisissä tapauksissa se on villiintynyt ongelmalliseksi vieraslajiksi asti.
Suotuisilla kasvupaikoilla sulkapensaasta tulee kookas. Se muistuttaa lehdiltään siperianhernepensasta (Caragana arborescens), mutta lehdet ovat selvästi kookkaampia. Kukinnot ovat pitkiä ja kapeita terttuja, joiden väritys on tumma violetti ja keltainen. Sukunimi Amorpha tarkoittaa epämuotoista ja viittaa teriöön, joka ei ole tyypillinen hernekasvimainen vaan muodostunut yhdestä torvimaisesti kiertyneestä violetin värisestä terälehdestä. Keskeltä pistävät esiin heteet, joiden ponnet ovat keltaisia. Heinäkuussa kukkivan pensaan kukat tuoksuvat vaniljalta.
Mustilassa sulkapensaita on istutettu Havuterassille ja Atsalearinteen yläosaan. Talvenkesto ei ole Mustilan ilmastossa riittävä, vaan pensaiden latvat paleltuvat useimpina talvina. Joskus sulkapensaat silti onnistuvat kukkimaankin, mutta siemenet eivät ehdi kypsyä.
English
Русский
Svenska
Suomi