Skip to main content

Berberis vulgaris - ruostehappomarja

Happomarjoja on pohjoisella pallonpuoliskolla sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa lähes 200 pensaslajia. Puutarha-arkkitehti Bengt Schalin ilmoittaa kirjoissaan kokeilleensa puutarhassaan Kirkkonummella menestyksellisesti yli viittäkymmentä happomarjalajia. Esittelynsä hän aloittaa ruostehappomarjalla, joka on "puutarhojemme vanhimpia asukkaita koristepensaiden joukossa".

Ruostehappomarja on komeimmillaan kukkiessaan kesäkuussa. Mimosankeltaiset kukat riippuvat tertuissa kauniisti kaartuvissa, piikkisissä oksissa. Kukkien pölytysmekanismi on erikoinen: kun mettä etsivä hyönteinen koskettaa heteen tyveä, ponnahtaa hede äkkiä ylös ja ponnen aukosta sinkoilevat siitepölyhiukkaset tarttuvat hyönteisen päähän ja siitä seuraavan vierailukukan emin luotille.

Kukinnan jälkeen kypsyvät punaiset marjat, joita nykyisin pidetään lähinnä silmänilona. Entisaikaan ja monissa muissa maissa happomarjapensaita on hyödynnetty myös marjakasveina. Marjoissa on runsaasti muun muassa sitruunahappoa ja C-vitamiinia. Siemenet on poistettava ennen käyttöä. Harppomarjapensaat ovat ikiajoista olleet tärkeitä myös luontaislääkinnässä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ruostehappomarja
Heimo: 
Berberidaceae
Suku: 
Berberis
Laji: 
vulgaris
Koko: 
1–2 m pensas.
Kotipaikka: 
Eurooppa, Pohjois-Afrikka ja Pohjois-Aasia.
Kuvaus: 
Melko pysty- ja karkearakenteinen pensas, jonka pitkissä oksissa on 3-osaiset piikit (oralehtiä). 2–4-senttiset lehdet ovat kierteisesti oksarangalla. Mimosankeltaiset kukat lähes 10 cm pituisissa, nuokkuvissa tertuissa, ja myöhemmin pitkänimaiset hedelmät punaisina (joskus keltaisia).
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen–puolivarjoisa, keskiravinteinen, kuiva, hiekka-, sora- ja kalkkipitoinen kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin