Amerikkalainen sokerikoivu (Sweet birch) lienee saanut nimensä sekä sisemmän kuoren makeudesta että mahlan hyötykäytöstä oluen valmistuksessa. Muita nimiä sille ovat Amerikassa annetut Cherry birch (kirsikkakoivu) ja Black birch (mustakoivu), jotka molemmat viittaavat puun tummaan, kirsikkapuuta muistuttavaan runkoon. Kookkaitten, leveinä kerroksina oksia peittävien lehtiensäkään puolesta sokerikoivu ei juuri muistuta suomalaisille tuttuja raudus- ja hieskoivuja, vaan muistuttaa läheistä sukulaistaan keltakoivua (Betula allegahniensis). Molemmat koivut ovat kotoisin itäisen Pohjois-Amerikan lehtometsistä. Sokerikoivu on hieman keltakoivua eteläisempi ja talvenarempi. Mustilaan se on tuotu 1996 siemenkeruumatkalla Uudesta-Englannista, Vermontin osavaltiosta.
Amerikassa sokerikoivulla on ollut monipuolista, myös lääkinnällistä käyttöä. Oksien kuoressa on voimakas, rohdosmainen tuoksu, ja entisaikaan niistä tislattiin eteeristä öljyä, joka tunnetaan nimellä wintergreen oil. Nykyään aine valmistetaan synteettisesti, ja sitä käytetään varsinkin Amerikassa moniin tarkoituksiin, muun muassa makeisten, purukumien ja hammastahnan maustamiseen.
English
Русский
Svenska
Suomi