Pähkinäpensaan luontainen levinneisyysalue kattaa Aasian luoteisosat ja Euroopan aina Välimeren rannikolta Keski-Skandinaviaan ja Suomen rannikolle. Suomessa se kasvaa runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Se suosii rinteitä ja kallioiden alustoja ja viihtyy lehtometsien suojissa.
Mustilassa kotimaista alkuperää olevat pähkinäpensaat on istutettu kaakkoon avautuvalle lämpimälle, lehtomaiselle rinteelle viimeistään 1910-luvulla. Istutuksessa on luultavasti ajateltu myös pensaiden tuottamia syötäviä hasselpähkinöitä. Pensaiden yläpuolella kohoavat korkeat havupuut luovat Pähkinärinteelle sopivasti varjoa. Kookkaiden pähkinäpensaiden ulospäin kaartuvat rangat muodostavat lehteviä holvistoja, jotka ovat toukokuussa heleän vihreitä, kesällä syvänvihreitä ja syksyllä kauniin keltaisia. Lehtien kasvettua täyteen kokoonsa pähkinäpensas varjostaa tehokkaasti kasvualustansa. Maahan putoavat lehdet maatuvat hedelmälliseksi mullaksi, joka parantaa aluskasvillisuutena olevien pensaiden ja monivuotisten kasvien kasvuedellytyksiä.
Varhain keväällä pensaita koristavat keltaiset riippuvat hedekukinnot. Pölytyksen jälkeen pieniin emikukintoihin kasvavat yhdislehtisen suojuksen ympäröimät pähkinät. Kun suojuslehdet syyskuussa avautuvat, ovat pähkinät valmita kerättäväksi. Pähkinöiden keruu elo- ja syyskuussa on tärkeä vuotuinen työ arboretumissa. Keruutyöhön osallistuvat tarmokkaasti myös puiston oravat.
English
Русский
Svenska
Suomi