Ontarionorapihlajaa on viljelty Suomessa jo autonomian ajalla, mutta se on sittemmin unohdettu ja hävinnyt lähes kokonaan. Mustilaan se on tuotu siemenkeräysmatkalla 1996 New Yorkin osavaltion pohjoisosista. Se osui maiseman keskeltä nopeasti kerääjien silmään vastapuikeiden lehtien erikoisen vaaleanvihreän värin takia. Näyttävimmillään tämä väritys on keväällä kun uudet lehdet puhkeavat smaragdinvihreinä tuhkanharmaille, oraisille oksille.
Ontarionorapihlaja on tietysti kaunis myös kukkiessaan alkukesällä. Kukat ovat orapihlajankukiksi melko suuret. Syksyllä kehittyvissä punaisissa tai keltaisissa marjoissa on erikoinen täplitys, mistä kasvi on saanut tieteellisen nimensä. Kuten monet parhaat orapihlajat, ontarionorapihlaja kehittyy vanhemmiten veistokselliseksi leveäksi pikkupuuksi, jos sen antaa kasvaa leikkaamatta rauhassa omaan muotoonsa.
English
Русский
Svenska
Suomi