Skip to main content

Epimedium × rubrum - tarhavarjohiippa

epimedium_kukkii_kristiantheqvist.jpg

Alppiruusulaakso on oiva paikka varjossa viihtyville maanpeitekasveille. Myös tarhavarjohiippa viihtyy siellä. Kun uudet lehdet keväällä nousevat, niissä on punertavaa väritystä. Samaa tahtia avautuvissa pienissä mutta lukuisissa nelisakaraisissa kukissa on punaiset verholehdet ja kalpeankeltaiset terälehdet. Kukat jäävät pian peittävän lehdistön alle. Lehdet ovat kesäasussaan vaaleahkon vihreitä, ohuita ja kovia. Syksyllä ne saavat uudestaan punaruskean värityksen.

Tarhavarjohiippa on puutarha-alkuperää oleva risteymä 1800-luvun puolivälistä. Sen vanhemmat ovat Etelä- ja Keski-Euroopassa luonnonvarainen alppivarjohiippa (E. alpinum) ja aasialainen idänvarjohiippa (E. grandiflorum). Risteymä on luotettava varjoperenna ja siksi edelleen yleinen, vaikka myynnissä oleva varjohiippavalikoima on vuosituhannen vaihteen tienoilla huomattavasti runsastunut.

Varjohiipat kuuluvat happomarjakasvien heimoon, joka tunnetaan piikkisistä pensaista. Myös tarhavarjohiipan lehtiä ympäröivät terävät mutta hyvin pienet piikit.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Tarhavarjohiippa
Heimo: 
Berberidaceae
Suku: 
Epimedium
Laji: 
× rubrum
Koko: 
30–40 cm perenna.
Alkuperä: 
Puutarha-alkuperää oleva risteymä, tunnettu 1800-luvun puolivälistä.
Kuvaus: 
Peittävälehdistöinen maanpeiteperenna, puna–valko–keltaiset kukat kesäkuussa, lehtiruodit ja kukintovarret rautalankamaisia, kasvusto laajenee ohuiden rönsyjen avulla.
Kasvupaikka: 
Varjo–puolivarjo, tavallinen läpäisevä puutarha- tai metsämaa, paikalleen vakiintuneena kestää kuivuuttakin.
Menestyminen: 
Kestävä.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin