Mustilan Alppiruusulaaksossa saa ripauksen aidon pyökkimetsän tunnelmaa. Alppiruusulaakson lämpimässä, multavassa maassa ja muun puuston suojassa yksi komea euroopanpyökki ja pari pienempää pärjäävät paremmin kuin Etelärinteellä, missä pyökit paleltuvat maahan asti kylminä talvina, viimeksi 1980-luvun puolivälissä. Nyttemmin ovat nekin puut olleet täysin kestäviä.
Kestävimpiä pyökkejä on perinteisesti etsitty Ruotsin pohjoisimmista esiintymistä. Mustila on vuoden 2005 Slovakian-keruumatkasta lähtien etsinyt talvenkestäviä pyökkejä myös Itä-Euroopan vuoristoista, joissa pyökin tiedetään paikoitellen sietävän jopa -40 asteen pakkasia.
Hienoimmillaan pyökit ovat keväällä, kun läpikuultavat lehdet päästävät satumaista vihreää valoa lävitseen, sekä lokakuussa kuparin- tai pronssinhehkuisessa syysvärissään.