Kesälaakeri on kukka-asetelmista tutun orjanlaakerin (Ilex aquifolium) kesävihanta sukulainen Pohjois-Amerikasta. Tuuhean pensaan korkeus vaihtelee metristä kolmeen metriin, ja se muodostaa tiheän oksiston ja peittävän lehdistön. Kukat ovat pienet ja huomaamattomat. Kesälaakerin suurin koristearvo onkin sen punaisissa marjoissa, jotka kypsyttyään pysyvät oksissa pitkälle talveen. Marjoja muodostuu vain emiyksilöihin, mutta hedepensaita tarvitaan pölytystä varten.
Kesälaakeri suosii kosteita, happamia kasvupaikkoja ja menestyy märilläkin mailla, jopa seisovassa vedessä. Se kukkii ja marjoo parhaiten auringossa, mutta sietää voimakastakin varjoa. Pohjois-Amerikassa kesälaakeria käytetään massaistutuksissa muun muassa veden äärellä, jolloin koristeelliset marjat elävöittävät kauniisti vesielementtiä. Euroopassa kesälaakeri on ani harvoin viljelty, vaikka se hyvällä alkuperällä menestyy hyvin Etelä-Suomea myöten. Mustilaan sitä on tuotu omilta siemenkeruumatkoilta 1990-luvulta lähtien.
English
Русский
Svenska
Suomi