Lehtikuusia on viljelty jo pitkään niiden luontaisten kotiseutujen ulkopuolella metsätaloustarkoituksessa. Samalla on käynyt ilmi, että lähisukuiset lehtikuusilajit kykenevät rinnakkain istutettuna tuottamaan risteymäjälkeläisiä keskenään. Risteymiä on istutettu tarkoituksellakin, sillä ne ovat usein nopeakasvuisempia kuin kantavanhempansa. Tätä risteymille ominaista kasvuvoimaa kutsutaan heteroosiksi. Maailmalla tunnetuin lehtikuusiristeymä on japanin- ja euroopanlehtikuusen hybridi eli henrynlehtikuusi (Larix ×marschlinsii).
Mustilassa kasvaa kaksi risteymälehtikuusimetsikköä. Pohjoisrinteen alaosassa pellon reunassa kasvaa japaninlehtikuusen (L. kaempferi) risteymiä, Lepistön mutkassa taas kuriilienlehtikuusen (Larix gmelinii var. japonica) risteymiä. Risteymätaimet on valikoitu jo taimistolla kasvunopeuden perusteella. Japaninlehtikuusiristeymissä näkyy japaninlehtikuusen neulasten sinertävää värisävyä, kuriilienlehtikuusen risteymäjälkeläisille taas ovat periytyneet pitkät, laakeat oksat.