Skip to main content

Menziesia ferruginea - ruostevaleatsalea

menziesia_ferruginea_kumpula_kristiantheqvist.jpg

Valeatsaleat ovat niin läheistä sukua atsaleoille, että niitä on äskettäin ehdotettu vietäväksi samaan sukuun. Kukattomana pensas on hyvin atsalean näköinen. Kukat ovat kuitenkin pieniä, punertavia ja kellomaisia, enemmän mustikan kuin atsalean kukkia muistuttavia. Lehdet ovat sinertävänvihreitä, tahmeita ja voimakkaan tuoksuisia ja kasvavat kauniina kiehkuroina. Ne saavat oranssinruskean syysvärin ja karisevat talveksi.

Luontaisesti ruostevaleatsalea kasvaa Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristometsissä, varjoisissa märissä paikoissa. Suomessa se kannattaa istuttaa kuten alppiruusut, ilmavaan, happamaan, turvepitoiseen maahan. Riittävän hyvän alkuperän pitäisi kestää hyvin koko Etelä-Suomessa. Mustilan valeatsaleat on tuotu Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta siemeninä 1995 ja viihtyvät hyvin Tuijalaaksossa lammen liepeillä melko kosteassa paikassa.

Quinault-intiaanit uskoivat, että nainen saa miehen rakastumaan itseensä heiluttamalla haaroittunutta valeatsalean oksaa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ruostevaleatsalea
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Menziesia
Laji: 
ferruginea
Koko: 
1–1,5 m, Amerikassa jopa 3 m.
Kotipaikka: 
Läntinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Kesävihanta pensas, vaalean- tai sinivihreät voimakastuoksuiset lehdet, pienet kellomaiset punakellertävät kukat kesäkuussa.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, tuore, hapan maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin