Makedonianmännyn siemeniä saatiin Mustilaan jo 1907 bulgarialaiselta metsänhoitajalta. Siemenet oli kerätty Rila-vuoristosta, jossa eteläisestä sijainnista huolimatta keskilämpötilat ovat alhaisia ja lumi sulaa vasta kesäkuussa. Makedonianmänty kasvaa Balkanin vuoristoseuduilla jäänteenä jääkautta edeltävän aikakauden eurooppalaisista metsistä. Bulgarian ja historiallisen Makedonian lisäksi sitä kasvaa Albaniassa ja Montenegrossa.
Makedonianmänty on viisineulasisten valkomäntyjen ryhmän ainoa todella hyvin Mustilassa viihtyvä edustaja, ja yksi niistä harvoista Mustilan kasviaarteista, joka on jo löytänyt paikkansa suomalaisessa viherrakentamisessa ja taimistojen valikoimissa. Makedonianmänty on kestävä monenlaisia tuhoja vastaan ja varjonsiedossa se poikkeaa mäntyjen yleisestä valopuulinjasta, sietäen varjostusta lähes kuusen tapaan. Makedonianmänty ei vanhemmiten ränsisty sembramännyn (P. cembra) tapaan, ja avoimella paikalla siitä kehittyy vanhemmiten leveä ja tuuhea.
Makedonianmäntymetsiköitä on Mustilassa viidessä erityyppisessä paikassa, ja se tuntuu viihtyvän vähintään hyvin niissä kaikissa. Metsikköjen tunnelma on tyystin toinen kuin suomalaisessa mäntymetsässä. Sinivihreitten pitkien neulasten muodostamassa katveessa tummanharmaiden, kuusimaisten runkojen keskellä vallitsee kaunis valohämy. Maanpintaa peittää pehmeä neulasmatto ja siellä täällä lojuu makedonianmännyn käpyjä, joiden houkuttelemina pähkinähakit (Nucifraga caryocatactes) pysähtyvät Mustilaan ruokailemaan syksyisillä muuttomatkoillaan.
English
Русский
Svenska
Suomi