Isopoppeli on jätti- ja amerikanmustapoppelin (P. deltoides × P. trichocarpa) risteymä. Risteytyksen teki ensimmäisenä kasvitieteilijä A. Henry vuonna 1914. Risteytystyön tavoitteena oli kehittää voimakaskasvuisia poppeleita metsäteollisuuden käyttöön, mutta rotevaa isopoppelia on käytetty sittemmin myös puistopuuna.
Viljelyyn on otettu sekä hede- että emiklooneja. Suomessa on viljelty lähes pelkästään emipuita, joiden eminorkot muistuttavat pitkiä helminauhoja. Arboretumin isopoppeli on kuitenkin hedepuu, joka ei tuota tuulen mukana leviävää siemenvillaa.
Isopoppelilla on harvahko latvus. Sen latvaverso on voimakaskasvuinen, paksu ja särmikäs. Juurivesoja puu muodostaa vain vähän. Lehtiruoti on tunnusomaisesti liereä ja hyvin pitkä, jopa kahdeksan senttimetrin pituinen, ja lehti on kookas, 9 x 8 cm. Niinpä isopoppelin lehdet havisevat jo pienessäkin tuulenvireessä.
English
Русский
Svenska
Suomi