Kelta-atsalea on suosittu puutarhakasvi, jolla on muutamia hienoja ominaisuuksia. Kukinta alkaa jo lehtien puhjetessa ja etenee portaittain, joten kukinta-aika on pitkä. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja jo muutama pensas puutarhassa luo etelämaalaisen tunnelman. Kelta-atsalea on tavattoman sopeutuvainen ja koska se on kotoisin enimmäkseen hyvin mantereisesta ilmastosta, sen talvenkestävyys on yleensä hyvä. Lisäksi se voi levitä juurivesoista, joten sillä on Rhododendron-suvussa vain harvoin esiintyvää uusiutumiskykyä.
Vanha sanonta "kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä" pitää vertauskuvallisesti paikkansa myös kelta-atsalean kohdalla. Se nimittäin sisältää ihmiselle myrkyllistä grayanotoksiinia. Antiikin ajan kreikkalainen kirjailija ja sotapäällikkö Ksenofon kertoo teoksessaan Anabasis sotajoukkoaan nykyisessä Kurdistanissa kohdanneesta oudosta sairaudesta. Tuon alueen asukkaat tiesivät varoa "hullua hunajaa", mutta kaukaa Kreikasta tulleelle sotajoukolle makeannälkä oli tuottaa turmion. Sotilaiden keräämä hunaja oli peräisin kelta-atsaleasta, jonka myrkyllistä mettä kyseisen alueen mehiläiset ovat erikoistuneet hyödyntämään. Sotajoukko toipui aikansa kärvisteltyään, ja kelta-atsalea pääsi sotahistorian lehdille.