Skip to main content

Sambucus racemosa - terttuselja

sambucus_racemosa_kukka_jreinikainen.jpg

Vaikka terttuseljaa tavataan melko yleisenä Suomessa Oulun korkeudelle asti, se ei kuulu Suomen alkuperäiseen kasvistoon, vaan tuotu Keski-Euroopasta satoja vuosia sitten. Viimeisen sadan vuoden aikana se on levinnyt puutarhoista luontoon ja vakiintunut.

Terttuselja on vanhojen pihapiirien kasvi, joka viihtyy rehevillä paikoilla. Lehdet haisevat kosketettaessa epämiellyttävältä, mutta muutoin terttuselja on monin tavoin viehättävä pensas.

Lehdet puhkeavat keväällä ruskeanpunertavina, kukkanupun johdattamina, punavioleteista silmuista. Kellanvalkoiset kartiomaiset kukkatertut koristavat pensasta alkukesällä, ja syksyllä kypsyvät kiiltävänpunaiset mutta pahanmakuiset ja lievästi myrkylliset marjat. Marjat maistuvat linnuille, jotka huolehtivat nykyisin pensaan levittämisestä, sillä puutarhoihin sitä ei nykyisin juuri istuteta. Nopeakasvuinen terttuselja sopii kyllä hyvin suojapensaaksi. Vanhemmiten se kasvaa kauniin katosmaiseksi, ellei lumi murra oksia nurin. Lumenmurroista ja leikkaamisesta pensas toipuu hyvin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Terttuselja
Heimo: 
Caprifoliaceae
Suku: 
Sambucus
Laji: 
racemosa
Koko: 
2–3 m.
Kotipaikka: 
Etelä- ja Keski-Eurooppa, nykyään levinnyt miltei koko Eurooppaan ja Luoteis-Aasiaan.
Kuvaus: 
Pystykasvuinen pensas, lehti 3–7-lehdykkäinen, silmut punavioletit, kellanvalkoiset kukat kartiomaisessa huiskilossa. Punaiset marjat, joissa tunnusomainen tympeä tuoksu. Ei merkittävää syysväriä.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore–kostea, myös savinen.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI. Saa lehtiinsä herkästi härmää, joka ei kuitenkaan tunnu rasittavan pensasta.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin