Palsamiköynnöksen ohuet versot kiertyvät korkkiruuvimaisesti tuen ympäri. Kun tuki loppuu, ottavat versot tukea toisistaan ja alkavat riippua alaspäin. Kukinta kesäkuussa voi jäädä huomaamatta, mutta oranssinpunaiset marjat syksyllä eivät jää hehkuessaan lehtien vaaleankeltaista tai valkoista ruskaa vasten. Marjat säilyvät köynnöksessä vielä lehtien varisemisen jälkeenkin.
Palsamiköynnös on tavallisesti kaksikotinen, mutta yksikotisiakin näyttää olevan joukossa, sillä joskus yksittäinen köynnös voi yllättää marjoillaan. Palsamiköynnöstä kutsutaan myös sitruunaköynnökseksi, koska marja on hyvin hapan. Kiinalaisten makuaisti löytää siitä vivahteitakin: köynnöksen kiinankielinen nimi tarkoittaa "viiden maun marjaa". Marjoja käytetään idässä erittäin paljon sekä rohdoksena että viinien, mehujen ja teen valmistukseen. Suomalaiseen suuhun niiden maku on kirpeä ja rohdosmaisen väkevä, eritoten jos kitkeränmakuiset siemenet puree rikki. Pakastamisen jälkeen maku pehmenee. Marjoista tehty hyytelö antaa pikantin säväyksen riistaruokien höysteenä.
Palsamiköynnös tekee juurivesoja, joista sitä voi lisätä. Myös siemenlisäys onnistuu hyvin. Mustilassa on kasvatettu useita palsamiköynnöksen alkuperiä 1990-luvulta lähtien. Isoin köynnös kasvaa Alppiruusulaaksossa ja rehottaa niin, että sitä on pitänyt alkaa kitkeä, ettei se hautaisi naapureita alleen. Palsamiköynnös istutetaan useimmiten säleikköön, mutta se on kaunis myös kiivetessään vapaasti vaikkapa kuusen tummanvihreillä oksilla.
English
Русский
Svenska
Suomi