Rataspuu on primitiivinen puulaji, joka nykyisin on ainoa sukunsa elävä edustaja. Sillä on araliakasveja (Araliaceae) muistuttava, vaatimaton kukinto alkukesällä ja nahkeat, ainavihannat, sahalaitaiset lehdet, jotka rullautuvat pakkasella tiukasti. Ratasmaisissa kukissa on useita laidoiltaan yhdeksi kiehkuraksi yhteen kasvaneita emilehtiä. Japanin ja Taiwanin sademetsissä rataspuu voi olla hyvin monimuotoinen. Siellä siitä voi kasvaa suuri puu, mutta se viihtyy myös epifyyttinä eli päällyskasvina muiden puiden rungolla.
Rataspuu on osoittautunut yllättävän talvenkestäväksi, mutta on Suomessa niin uusi tulokas, että kestävyyden rajoja tai lopullista kokoa on vaikea vielä arvioida. Rataspuulla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet tulla havupuiden ohella ensimmäiseksi Suomen oloja sietäväksi, talvellakin lehtensä säilyttäväksi puuksi. Norjasta ja Ruotsista löytyy jo usean metrin korkuisia puumaisia yksilöitä, jotka ovat peräisin yhteispohjoismaiselta siemenkeruumatkalta 1976.
Näiden puiden jälkeläisiä ovat myös Mustilan Alppiruusulaaksoon istutetut rataspuun taimet. Ne ovat talvehtineet moitteetta ainakin lumen alle jääneiltä osiltaan. Lumenpäälliset osat ovat osoittautuneet jänisten erityiseksi herkuksi.