Vuorihemlokki on Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristojen ylärinteiden puulaji, jonka levinneisyysalue ulottuu Alaskasta Kaliforniaan. Sen kasvupaikkoja ovat tuoreet, keskiravinteiset metsät, kangaskorvet ja kalliokot, ja se suosii viileitä, kosteita pohjoisrinteitä. Vuorihemlokkia usein pidetään sukunsa kaunottarena. Muista hemlokeista poiketen vuorihemlokin päältä kuperat neulaset ovat samanvärisiä molemmilta puolilta ja siirottavat eri puolille. Tämä antaa puulle kauniin pörröisen setrimäisen olemuksen. Neulaset ovat vahapeitteisiä ja puun yleisväri on sinertävä, joillakin alkuperillä jopa voimakkaan siniharmaa. Kuusenkäpyjä muistuttavat kävyt ovat suurempia kuin muilla hemlokeilla.
A. F. Tigerstedtin kokeiluissa vuorihemlokki osoittautui hidaskasvuiseksi ja kasvupaikan suhteen vaateliaaksi puuksi, joka menestyi parhaiten suojaisilla, kosteilla pohjoisrinteillä. Hänen kokeistaan on jäljellä pieni vuorihemlokkimetsikkö, joka on kylvetty 1909 Alaskan alkuperää olevilla siemenillä, ja jonka pisimmät puut ovat nykyisin noin 10 metrin mittaisia. Nuorena vuorihemlokit ovat pakkasen- ja ahavanarkoja ja tarvitsevat varjostusta ja suojaavaa puustoa, mutta talvenkesto paranee puiden varttuessa. Ne kärsivät pieniä vaurioita 1980-luvun pakkastalvina ja muutama pahiten vaurioitunut puu jouduttiin poistamaan.
Vanhan metsikön vieressä kasvaa nykyisin nuoria vuoden 2005 istutuksia, joiden alkuperä on Hanna Ridge, Nass-joen yläjuoksulta Rannikkovuorten takaa Brittiläisen Kolumbian pohjoisosista. Tämä alkuperä on menestynyt Mustilassa toistaiseksi vallan erinomaisesti. Koekasvatuksessa on myös kaksi todellista sisämaa-alkuperää Kalliovuorten pieniltä erillisesiintymiltä. Vuorihemlokin tapauksessa alkuperän vaikutus menestymiseen on suuri, ja tuntematonta alkuperää olevien taimien istuttaminen arpapeliä.
English
Svenska
Suomi