Skip to main content

Vaccinium myrtillus - mustikka

Vaccinium myrtillus ©Susanna

Mustikka on suomalaisten metsien tyyppikasvi. Valtaosa Suomen kivennäismaista on mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasmetsää. Myös Mustilan Kotikunnaan metsät ovat pääosin mustikkatyyppiä tai oravanmarja-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasmetsää.

Mustikka viihtyy hikevässä metsämaassa puuston suojassa. ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”, se oli kriteeri, joka ratkaisi riitatilanteet menneinä aikoina, jolloin kuka tahansa saattoi vallata kruunun metsistä uutta peltoa kaskeamalla. Entisille kaskipelloille kasvoi ensin mansikkaa (Fragaria vesca) ja pensaita, ja kesti kauemmin ennen kuin puut ja mustikka valtasivat alueet. Mansikkaa kasvava maa oli siis vielä jonkun omaa maata. Jos siinä jo kasvoi mustikkaa, se maa oli muuta maata, jonka uusi valtaaja saattoi ottaa käyttöönsä.

Mustikanvarvut säilyvät lumen suojissa talven yli vihreinä ja ovat tärkeä talvinen ravinnonlähde metsäneläimille. Keväällä ja alkukesällä mustikan kukat houkuttelevat monenlaisia hyönteisiä, erityisesti kimalaisia. Loppukesällä mustikan tummansiniset, aromikkaat marjat maistuvat niin linnuille kuin ihmisillekin. Mustikan marjat sisältävät runsaasti antosyaaneja, väriaineita, jotka kuuluvat flavonoideihin. Flavonoideilla on todettu olevan huomattavia terveysvaikutuksia.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mustikka
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Vaccinium
Laji: 
myrtillus
Koko: 
10–40 cm varpu.
Kotipaikka: 
Euraasian pohjoisosat.
Kuvaus: 
Monivuotinen varpu. Kukkii toisen vuoden versoilla. Tummansiniset, vahapeitteiset marjat ovat voimakasaromisia ja sisältävät runsaasti flavonoideja. Kauniin punakeltainen syysväri.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoinen, suojaisa kasvupaikka. Keski–runsasravinteinen, tuore, hapan metsämaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII. Varvut tarvitsevat tarlvella lumipeitteen suojakseen. Kukat hallanarkoja.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin