Luontainen levinneisyys
Pirunnuija on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta Kalifornian ja Alaskan väliseltä alueelta. Sisämaassa sen levinneisyyttä rajoittavat vuoristot.
Lajikuvaus
Pirunnuija on pystyhaarainen pensas, joka kasvaa noin 2 metrin mittaiseksi. Pitkäruotisissa, suurissa lehdissä on runsaasti piikkejä joka puolella, myös päällä. Kukinto on pystykasvuinen terttu, johon muodostuu pieniä, punaisia marjoja. Lehdillä ei ole syysväriä.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Pirunnuijaa on kasvatettu Suomessa 1910-luvulta lähtien. Se on menestynyt I-III-vyöhykkeillä. Laji on kuitenkin meillä niin harvinainen, ettei tietoa sen menestymisrajoista ole voitu vielä saada. Muualla se on myös harvinainen viljeltynä rajoittuen alueille, jossa viljellään havupuita.
Käyttö
Pirunnuija soveltuu havukasvien kanssa yksittäispensaaksi ja ryhmiin.
Kasvupaikkavaatimukset
Pirunnuija vaatii kosteata kasvualustaa ja viihtyy metsän suojassa puolivarjossa tai varjossa.
Lisäys ja taimikasvatus
Pirunnuijaa voidaan lisätä siemenistä tai tyvivesoista. Siemenlisäys on hankalaa, sillä siemenellä on kaksinkertainen alkiolepo. Kylvö tehdään alkukesällä ulos ja siemen peitetään ohuelti sekä kylvös suojataan kuivumista vastaan. Kesän aikana siemen saa tarvitsemansa lämminkäsittelyn (90 vrk) ja seuraavana talvena kylmäkäsittelyn (120 vrk), jonka jälkeen siemen yleensä itää. Kylvökset kannattaa kuitenkin säästää vielä vuoden, jotta lopullinen itämistulos saavutetaan. Taimet koulitaan mieluiten lehtipuille tarkoitettuihin paperipotteihin tai ruukkuihin tai kennoihin. Poteissa talvehtiminen on huomattavasti varmempaa kuin muualla. Siemenlisätyt taimet ovat aluksi hyvin hidaskasvuisia ja ulkona talvetettujen taimien kuolleisuus ensi talvenaan on suuri. Taimet koulitaan kahden vuoden jälkeen astiaan tai peltoon, jossa niitä joudutaan kasvattamaan vielä 2-4 vuotta. Todennäköisesti pirunnuijaa kannattaisi lisätä kasvullisesti tyvivesoista, jolloin kehitys on huomattavasti nopeampaa.
English
Suomi
Русский
Svenska