Okakuusi kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan eteläisessä Kalliovuoristossa etenkin Coloradon osavaltion alueella. Puu kasvaa sekapuuna mm. douglaskuusen, engelmanninkuusen ja lännenpihdan kanssa 1800- 3400 metrin korkeudessa riippuen siitä, olemmeko pohjoisempana Montanassa vai etelässä Arizonassa, jossa vastaava ilmasto löytyy luonnollisesti paljon korkeammalta.
Hopeakuusi on kauppanimi okakuusen siementaimista valituille sinertäville yksilöille ja on yleisenä pihapuuna Etelä- ja Keski-Suomessa varmaan lähes kaikille tuttu. Voimakkaan hopeisen värinsä Iisäksi lajin tunnistaa hyvin sen jäykistä neulanterävistä neulasista. Neulaset siiroittavat ilman selkeää jakausta sivuille ja ylös. Kartiomainen latvus on varsinkin nuorena kauniin kerroksellinen.
Istutuspaikkoja suunnitellessa tulee muistaa, ettei korkealla vuoristossa kasvava laji siedä ollenkaan varjostusta. Myös heinien seassa taimien alaoksat kuolevat hyvin nopeasti. Laji jää meillä useimmiten 15 m korkeaksi, mutta joskus näkee myös tätä korkeampia vanhoja pihapuita.
Okakuusi on tunnettu siitä, että se selviää ylhäällä vuoristossa usein hyvin vähäsateisten kylmien talvien yli. Kuivuudenkestokyvystään huolimatta puut kasvavat kotiseudullaan yleensä melko viljavilla mailla ja ne kannattaa meilläkin sijoittaa ravinteikkaalle kasvupaikalle.
Laji on kuuseksi verraten pitkäikäinen saavuttaen kotiseudullaan jopa 400-600 vuoden iän, mutta meillä vanhemmat puut ovat usein varsin ränsistyneen näköisiä On vaikeaa sanoa voidaanko tähän vaikuttaa kasvupaikkavalinnalla tai mahdollisesti uusia siemenalkuperiä kokeilemalla.
Saksassa lajia viljellään runsaasti joulukuuseksi mm. sen vuoksi, että kauriit eivät syö sen pistäviä oksia. Siemenkylvössä syntyy aina runsaasti myös melko vihreitä okakuusia, jotka taimitarhoilla lajitellaan ja myydään tavallisena okakuusena. Eräät tietolähteet kertovat, että itäisen Euroopan pahimmilla metsätuhoalueilla okakuusimetsiköt kuuluisivat kaikkein vähiten saasteista kärsineiden istutusten joukkoon.
English
Suomi
Русский
Svenska