Ussurinpihdan jykevä, majesteettinen olemus poikkeaa selkeästi muista Mustilassa viljellyistä pihdoista. Sillä on rosokaarnainen kuori, pitkät, hieman yläviistoon kasvavat, tukevat oksat ja eloisanvihreät, jäykät, teräväkärkiset neulaset. Puuaines on kestävää ja kauniin ruskeaa.
Ussurinpihta löydettiin 1800-luvun lopulla Pohjois-Koreasta. Sitä kasvaa myös Ussurin alueella Vladivostokin ympäristössä sekä Koreaan rajoittuvilla seuduilla Koillis-Kiinassa. Länsimaissa se on jäänyt kasvikokoelmien erikoisuudeksi. Se on melko hidaskasvuinen mutta sitkeä, helppohoitoinen ja kestävä havupuu, joka kehittyy komeimmilleen avoimella, valoisalla kasvupaikalla rehevässä lehto- tai puutarhamaassa. Se on yksi harvoista pihdoista, joita pihtakirva ei lainkaan vaivaa. Kauneus- ja kestävyysarvojensa takia se on yksi Mustilan arvokkaimmista havupuista.
Mustilan Etelärinteen alareunassa kasvava vanha, komea yksittäispuu on todennäköisesti vanhin länsimaissa viljelty ussurinpihta. Se on peräisin kuuluisan kasvitieteilijän V. L. Komarovin Korean-matkalta vuonna 1897. 1930-luvulla saatiin siemeniä Pohjois-Koreasta ja 1990- ja 2000-luvuilla myös Etelä-Koreasta, Mantšuriasta ja Ussurin alueelta Venäjältä. Kaikkien alkuperien talvenkesto on ollut erittäin hyvä.
Ussurinpihta on kotoisin Korean niemimaalta sekä Koreaan rajoittuvalta Kiinan ja Venäjän alueelta. Sitä kasvaa vuorilaaksoissa ja rehevillä alarinteillä.
Lajikuvaus
Ussurinpihta kasvaa luontaisesti jopa 35 metrin pituiseksi, mutta meillä se jää tätä pienemmäksi. Tiettävästi Suomen vanhin ussurinpihta Mustilassa on noin 22 metriä pitkä.
Tämä pihtalaji poikkeaa suuresti ulkonäöltään muista pihdoista. Sillä on kaarnainen kuori. Oksat ovat paksuja ja jäykkiä. Teräväkärkiset neulaset saavat aikaan aivan erityisen vaikutelman, joka ei oikein muistuta mitään toista havupuuta. Oksakulma on lähes suora ja oksat saattavat kasvaa hyvin pitkiksi. Ruskeat, melko suuret ja tynnyrimäiset kävyt kypsyvät meillä myöhään ja pysyvät puissa pitkään. Siemen on kypsää kerättäväksi meillä menestyvistä pihtalajeista kenties viimeisenä, usein loka-marraskuun vaihteessa.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Ussurinpihta löydettiin vasta viime vuosisadan lopulla. Se ei koskaan ole yleistynyt puutarhoissa kenties vaikean kasvatuksensa vuoksi. Meillä se on suuri harvinaisuus, jota kasvaa oikeastaan vain muutamissa kokoelmissa. Ussurinpihta on Suomessa menestynyt I-II-vyöhykkeillä. Muualla sitä viljellään harvalukuisena Pohjois-Amerikkaa myöten, mutta mitenkään yleinen se ei ole.
Käyttö
Tämä upea pihtalaji sopii yksittäispuuksi, ryhmiin tai jopa pieneksi metsiköksi.
Kasvupaikkavaatimukset
Ussurinpihta on ehkä kaikkein vaateliain meillä menestyvistä pihdoista kasvupaikkansa suhteen. Se vaatii hyvin ravinteikasta syvämultaista maata, joka on hikevää eikä liian läpäisevää. Maan happamuuden suhteen se ei ole erityisen vaatelias. Ussurinpihta viihtyy valossa, mutta suoranaista paahdetta tulisi välttää. Etenkin nuoruudessaan se tarvitsee runsaasti lämpöä. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi