Aitopihta kasvaa varsin suppealla alueella Pohjois-Amerikan läntisellä rannikkovyöhykkeellä lähinnä Kaskadivuoristossa Washingtonin pohjoisrajalta Oregonin ja Kalifornian rajalle. Alueella sataa runsaasti ja talvisin lumipeite on paksu. Aitopihta muodostaa sekametsiä muiden havupuiden kanssa. Useimmista pihdoista poiketen se saattaa elää jopa 300 vuotta.
Aitopihta on muodoltaan eräs kauneimmista pihtalajeista. Se tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Abies nobilis, "jalo pihta". Nimi kuvasi hyvin puun ylevää kauneutta. Leikkohavualalla aitopihta tunnetaan myös kuningaspihtana ja sinikuusena. Tanskassa hopeanhohtoisia havuja kasvatetaan koristehavutuotannossa suuressa mitassa. Brittein saarilla aitopihtaa on pienissä määrin viljelty myös puhtaasti puuntuotosmielessä.
Harmaan- tai sinertävänvihreät neulaset ovat helposti tunnistettavalla tavalla käyriä, osittain kampamaisesti ja osittain oksan peittäviä, ja ne kuivuvat varisematta paikoilleen. Suurten käpyjen suojussuomut ovat selvästi esillä ja taakäänteisiä.
Aitopihdan kasvatusta on kokeiltu Suomessa hyvin vähän. Huolellisesti valitulla alkuperällä se saattaa menestyä Etelä-Suomessa laajemminkin, mutta todennäköisesti ainakin rannikkovyöhykkeellä. Aitopihta ei kasvata syvää paalujuurta, vaan juuristo jää hyvin pinnalliseksi ja saattaa nuorena kärsiä kuivuudesta. Lumisten vuoristojen puuna se on myös taimena herkkä ahavalle ja kevätauringolle.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
English
Русский
Svenska
Suomi