Aralia

Terttuaralia on varjoisassa metsäpuutarhassa viihtyvä kookas perenna. Sillä on trooppisen näköiset, kahteen kertaan parilehdykkäiset lehdet ja komeat valkoiset kukkatertut. Terttuihin kehittyvät syömäkelvottomat marjat ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat kypsinä mustanpunaisiksi. Koko kasvi on voimakastuoksuinen.

Araalioihin kuuluu sekä puuvartisia kasveja että perennoja, ja monet niistä leviävät juurakkonsa avulla. Niin tekee terttuaraliakin, joka muodostaa ajan myötä laajenevan kasvuston. Pienikin juurenpätkä jatkaa kasvua, joten sille kannattaa varata rajattu kasvupaikka.

Luontaisesti terttuaralia kasvaa itäisen Pohjois-Amerikan rehevissä metsissä. Intiaanit käyttivät sen aromaattisesta juuresta tehtyä teetä muun muassa selkäkipuun ja yskänlääkkeenä.

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: -

alkuperä: Sachalin, Yuzno-Sakhalinsk

Pirunkeppi kuuluu ginseng-kasvien (Araliaceae) heimoon yhdessä esimerkiksi venäjänjuuren, (Acanthopanax senticosus), pirunnuijan (Oplopanax horridus), murattien tai heimon nimilajin ginsengin kanssa.

Aralia-sukuun kuuluu noin 20 lajia, mm. subtrooppisia lajeja Malesiasta ja Australiasta. Pirunkeppi kasvaa luontaisena Koreassa, Koillis-Kiinassa, Japanissa sekä melko pohjoisessa Amur-joen alueella.

Pirunkeppi on ollut meillä suhteellisen harvinainen puutarhojen erikoisuus, joka usein paleltuu alas kaikkein ankarimpina talvina. Näyttävästä lajista pitäisi kuitenkin löytyä nykyistä kestävämpiä kantoja, jotka mahdollistaisivat lajin käytön vielä Keski-Suomen lämpimillä kasvupaikoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että Mustilan Etelärinteellä kasvaneet yksilöt ovat pääsääntöisesti paleltuneet maanrajaan viimeksi 1980-luvun kylminä talvina.

Laji on luontaisilla kasvupaikoillaan lehtimetsien kookas pensas tai jopa 15-metrinen puu, jonka runko on yleensä huomiota herättävän piikikäs. Lajilla on näyttävät, jopa metrin pituiset liuskoittuneet lehdet. Erityisen komea laji on kukkiessaan loppukesästä punakeltaisin, vaalein kukin sekä tummien marjojen kypsyttyä suurikokoisiin kukkasarjoihin. Lajilla on kotimaassaan lääkinnällistä käyttöä kuten venäjänjuurelle tai ginsengillä.

Hyvä istutuspaikka pirunkepille olisi vettäläpäisevä humuksen- ja hiekansekainen maa lämpimällä seinustalla, missä myös pensaan koristeellisuus tulee hyvin esille. Lue lisää »

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-95-057

alkuperä: Korsakov, Etelä-Sahalin, Venäjä
 
Tämä länsimaissa hyvin huonosti tunnettu aralialaji on uhanalainen suppealla kasvualueellaan Itä-Venäjällä. Lajin luontaisiin kasvualueisiin kuuluu myös osia Japanista sekä Kurilien saaret.

Kasvupaikat vaihtelevat heinäisistä rinteistä metsänreunoihin, valoisiin koivikkoihin ja jokivarsiin.
 
Aralia cordatan suurimpana uhkana pidetään lajin lääkekäyttöä. Sen juurakkoa käytetään monien lähisukulaisten tavoin erilaisten lääkevalmisteiden tekoon (vertaa mm. gingseng).

Siemen voidaan kylvää heti. Se ilmeisesti vaatii itääkseen useimpien heimon kasvien tapaan sekä lämpö- että kylmäkäsittelyn. Näin alkukesästä kylvettyjen siementen voidaan odottaa itävän ensi keväänä.