Hernesypressi on suurelle yleisölle lähes tuntematon laji, vaikka sitä on viljelty Suomessa 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Tämä japanilainen havupuu on kotimaassaan suosittu koristepuu ja siitä on vuosisatojen kuluessa valikoitu lukematon määrä erilaisia muotoja. Joillakin erikoismuodoilla on nuoruusmuotoiset, neulasmaiset lehdet, kuten juuri tällä ’Squarrosa’-lajikkeella. Länsimaisia kasvitieteilijöitä tämä muoto hämäsi siinä määrin, että se aluksi kuvattiin kuuluvaksi omaan sukuunsa Retinospora. Normaalisti hernesypressin lehdet ovat suomumaiset tuijien (Thuja) tapaan.
Vanhoja 'Squarrosa'-puita kasvaa ainakin pääkaupunkiseudulla ja Lappeenrannassa. Ne ovat usein kovin harsuuntuneita, ja lisäksi vanhat ja ruskettuneet neulaset säilyvät puissa pitkään. Lajike onkin koristeellisimmillaan nuorena. Mustilan 'Squarrosa'-puut on istutettu 1998 ja ovat toistaiseksi kehittyneet ilahduttavan tuuheiksi. Ilmeisen talvenkestävä hernesypressi on maltillisen kokonsa ja siroutensa puolesta oiva korvike suurikasvuiselle kanadantuijalle.
Hernesypressi on valesypressien (Chamaecyparis) sukuun kuuluva havupuulaji, joka kotiseudullaan Japanissa hernesypressi kasvaa vuoristojen kosteanviileillä keskirinteillä jopa 50-metriseksi. Sukunsa lajeista se on nähtävästi kestävin ja menestynyt hyvin Etelä-Suomessa, myös Mustilassa, 1930-luvulta lähtien.
Japanissa hernesypressit eli sawarat ovat niin arvostettuja, että ne shinto-uskonnossa luettiin "Kison viiden pyhän puun" ryhmään, jonka hakkuut kiellettiin Edo-kaudella 1700-luvulla. Tuolta ajalta tunnetaan myös sanonta "yksi puu - yksi kaula". Puun varastaminen metsästä saattoi siis johtaa kuolemanrangaistukseen! Hernesypressien suosio japanilaisessa rakennusteollisuudessa on edelleenkin vankkumaton, sillä tiukkasyinen puu on sään- ja tuhohyönteisten kestävyydessä omaa luokkaansa. Puutarhaviljelyssä valesypresseille ominainen voimakas muuntelu on tuottanut tästäkin lajista kymmeniä toinen toistaan viehättävämpiä, kasvutavaltaan ja lehvästöltään toisistaan poikkeavia lajikkeita.
Varhaisimmat valesypressien fossiilit on löydetty Axel Heibergin saarelta arktisesta Kanadasta. Siellä eli eoseenikaudella (yli 30 miljoonaa vuotta sitten) suvun muinainen edustaja Chamaecyparis eureka, jolta löytyvät jo suvulle tyypilliset tuntomerkit: litteät, viuhkamaiset ja suomuiset versot sekä pyöreät kävyt. Tuo sukunsa kantaäiti muistutti nykypäivien hernesypressiä.
Hernesypressi on kotoisin Japanista, jossa se esiintyy vain aivan eteläisimmiltä saarilta Honshun puoliväliin saakka.
Lajikuvaus
Hernesypressi kasvaa luontaisesti 25-30-metriseksi puuksi. Viljeltynä se jää pienemmäksi. Neulaset ovat litistyneitä, suomumaisia, kuten tuijilla, mutta sirompia, ja tämän vuoksi hyvin kauniita. Ne ovat päältä tummanvihreitä ja kiiltäviä sekä alta valkokuvioisia. Rungon kuori on vanhoilla puilla säikeinen, kuten tuijilla. Väriltään kuori on kauniin punaisenruskea. Hernesypressi on saanut nimensä pienistä, vain herneenkokoisista kävyistään, jotka ovat muodoltaan pyöreitä.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Hernesypressi on menestynyt meillä vain maan eteläosissa I-II-vyöhykkeillä. Se on ilmastollisesti arka laji, jonka menestyminen on suuresti riippuvainen suojaisesta kasvupaikasta. Sitä on Suomessa viljelty melko harvoin, vaikka sitä onkin nykyisin saatavana hyvin varustetuista taimitarhoista. Muualla sitä viljellään melko yleisesti ja siitä on jalostettu lukuisia lajikkeita.
Käyttö
Hernesypressi sopii taustakasviksi sekä pieniin ryhmiin alueille, jotka ovat suojaisia, reheviä ja varjoisia.
Kasvupaikkavaatimukset
Hernesypressi on kasvupaikan suhteen vaatelias. Se viihtyy syvämultaisessa maassa ja menestyy istutettuna muiden kasvien suojaan. Se ei siedä paahdetta vaan tulisi istuttaa puolivarjoon suojaan ahavalta. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi