Kanukat (Cornus) on sikäli epätavallinen kasvisuku, että siihen kuuluu puiden ja pensaiden lisäksi myös ruohovartisia kasveja. Ruohovartinen, matala kanadanruohokanukka kasvaa luontaisena sekä Pohjois-Amerikassa että Kaukoidässä. Sen valkeiden suojuslehtien suojaamat pikkuruiset kukat ovat väriltään vihreät eivätkä mustat kuten Suomessa luontaisena esiintyvällä ruohokanukalla (Cornussuecica). Mehiläisen koskiessa kukkaa se avautuu sekunnin tuhannesosassa ja ampuu siitepölyn jopa metrin päähän. Tiettävästi yksikään toinen kasvi ei kykene niin nopeaan liikkeeseen.
Kukinnan päätyttyä kehittyvät kirkkaanpunaiset pienet marjat. Marjat ovat syötäviä mutta eivät hyvänmakuisia. Niitä on käytetty korkean pektiinipitoisuuden takia vanukkaiden hyydyttämiseen.
Mustilassa kanadanruohokanukka kukkii kesäkuun alussa Alppiruusulaaksossa ja peittää tuuhealla lehdistöllään maata puiden ja pensaiden varjossa loppukesän. Puutarhakasvina kanadanruohokanukkaa voidaan kasvattaa kotimaista ruohokanukkaa helpommin.
Cornus on roomalaisten antama nimi pikkupuuksi kasvavalle punamarjakanukalle (C. mas). Sana cornus merkitsee myös sarvea ja mahdollisesti kuvaa lujaa ja sitkeää puuainesta. Nykyisin Cornus-sukuun kuuluu kaksi ruohovartista ja noin 40 puuvartiselle kasvia, jotka esiintyvät luontaisina pääasiassa Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Idänpensaskanukka on leveä pensas, jonka alaoksat painuvat maahan ja joskus juurtuvatkin. Huiskilokukinnot ovat valkeita. Pyöreät marjat ovat nekin merkillisen valkeita, hiukan sinertäviä. Lehtilapojen ja oksien väritys vaihtelee ja värikkäimpiä muotoja myydään taimistoilla lajikkeina. Suosituin on ollut korallikanukka (C. alba 'Sibirica'), jonka rangat ovat valossa kasvaessaan hyvin voimakkaanpunaiset, myös talvella.
Lännenkanukka (C. alba subsp. stolonifera) on alalaji ja erottuu itäisestä alalajista pitkänsuikeista lehdistään, hieman varhaisemmasta kukinnastaan, pyöreämmistä valkeista marjoistaan ja runsaista juurivesoistaan.
Lännenpensaskanukka on pensaskanukan amerikkalainen alalaji, jota voidaan pitää myös itsenäisenä lajina. Se on kasvultaan hiukan matalampi ja rennompi kuin idänkanukka (C. alba subsp. alba) ja leviää siten nopeammin pensaskanukoille tyypilliseksi taajaksi kasvustoksi.
Lännenpensaskanukka kukkii valkoisin kukinnoin kesäkuussa, ja syksyllä sitä koristavat vaaleansiniset tai valkoiset marjat. Uudet versot ovat keväällä vihreitä, mutta muuttuvat myöhemmin kesällä punaisiksi. Vanhemmiten versoista tulee vaaleanruskeita ja niiden kuori halkeilee. Vanhojen versojen poistaminen auttaa säilyttämään pensaan värikkäänä.
Pensaskanukat ovat lehteviä, tuuheita pensaita, ja niiden versot antavat maisemaan väriä talvella. Pihapiirissä ne ovat edukseen vaaleaa tai tummaa taustaa vasten, vaikkapa seinän tai ison kiven edustalla. Monia kanukoiden lajikkeita kasvatetaankin paljolti niiden versojen värikkyyden takia. Lajike ’Flaviramea’, keltaoksakanukka, on yleinen puutarhakasvi, jonka versot ovat keltaisia.
Pohjois-Amerikan intiaanit ovat käyttäneet lännenpensaskanukkaa lääkekasvina sekä sen kuorta värjäykseen. Siitä on myös punottu koreja.
Svenska
English
Русский
Suomi