Mantšuriansaarni muistuttaa kotimaista lehtosaarneamme (F. excelsior), mutta mantšuriansaarnen lehdet ovat huomattavasti kookkaammat ja versot jykevämmät; se näyttää ikään kuin karkeammalla siveltimellä piirretyltä. Viimeisen kasvukauden verso- tai kasvainranka on tylppäsärmäinen. Tuulipölytteiset kukat ilmestyvät ennen lehtiä ja ne ovat sekasopuisia (eli puulla voi olla kaksineuvoisia kukkia tai yksinomaan hede- tai emikukkia taikka sitten näitä kaikkia samassa puussa).
Suurine lehtineen mantšuriansaarni muistuttaa myös kovasti pohjoisamerikkalaista mustasaarnea (F. nigra) ja jotkut kasvitieteilijät pitävätkin näitä kahta saarnea keskinäisinä alalajeina. Luontaisesti mantšuriansaarni kasvaa Itä-Aasiassa harvoissa rinnemetsissä ja valoisissa jokilaaksolehdoissa. Se on luontaisesti sopeutunut mantereiseen ilmastoon, mistä syystä sen pakkasenkesto on kotimaista saarnea parempi, mutta samoin on keväinen hallaherkkyys kahta pahempi. Mantšuriansaarni sopiikin parhaiten kasvatettavaksi halloilta suojaisille paikoille maamme itäosiin.
Japaninsaarni on mantšuriansaarnen (F. mandshurica) muunnos, joka kasvaa luontaisena Japanin pohjoisilla pääsaarilla, Honšulla ja Hokkaidolla sekä Sahalinin saarella. Vuoristojen viileillä rinteillä japaninsaarni hakeutuu kosteille kasvupaikoille suonreunoille ja jokien varsille havumetsien vallatessa kuivemmat kasvupaikat. Japaninsaarnen puu on arvostettua kauniin kuviointinsa vuoksi, ja Japanissa laji onkin hakkuiden vuoksi harvinaistunut.
Lehtien alapinnan runsaampi karvoitus on nähtävästi ainoa tuntomerkki, jolla japaninsaarni ulkoisesti eroaa mantšuriansaarnesta. Mereisemmän ilmaston puuna se luultavasti viihtyy Suomen oikukkaassa ilmastossa mantšuriansaarnea paremmin. Silti japaninsaarnen kasvurytmi on meikäläisittän hyvin aikainen, ja se menestynee parhaiten istutettuna viileähkölle ja kosteana pysyvälle kasvupaikalle korkeiden puiden tarjoamaan suojaan. Isolehtistä lehtosaarnea muistuttava puu kukkii huomaamattomin kukin aikaisin ennen lehtien puhkeamista ja emipuita koristavat siivekkäät siemenrypäät myöhäiseen syksyyn.
Mantsuriansaarni on nimensä mukaisesti kotoisin Kiinasta, Venäjän itäisimmistä osista ja Japanista.
Lajikuvaus
Mantsuriansaarni on luontaisilla alueillaan keskikokoinen puu, joka kasvaa 25 metrin pituiseksi. Sen lehdet muistuttavat meikäläisen saamien lehtiä, mutta lehdykät ovat yleensä suurempia. Runko on harmaa, mutta ei vanhana yhtä kauniskuvioinen kuin lehtosaarnella. Hedelmä on melko paljon kotimaisen saarnen hedelmän kaltainen melamainen pähkylä.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Mantsuriansaarni on menestynyt meillä vain aivan maan eteläisimmissä osissa I-vyöhykkeellä. Sitä on viljelty oikeastaan vain kokoelmissa hyvin harvinaisena. Oikealla siemenalkuperällä voidaan viljelyrajaa todennäköisesti siirtää pohjoisemmaksi, ei ehkä kuitenkaan III-vyöhykettä pohjoisemmaksi.
Käyttö
Mantsuriansaarnen viihtyminen märillä ja tulvaisilla kasvualustoilla on erikoispiirre, jota voisi hyödyntää. Sitä voidaan istuttaa isoiksikin ryhmiksi em. kaltaisille alueille.
Kasvupaikkavaatimukset
Mantsuriansaarni viihtyy runsasravinteisella ja jopa märällä maalla sekä tulvamailla. Valoisuuden suhteen se ei ole vaatelias vaan viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi