Skip to main content

Juniperus sargentii

Juniperus chinensis var. sargentii - sargentinkataja

Tämä Aasian itäisimmän äärilaidan kataja saatiin Arnold Arboretumiin (Harvardin yliopisto, USA) Japanista Hokkaidon saarelta 1892 ja nimettiin arboretumin ensimmäisen johtajan C. S. Sargentin (1841–1927) mukaan. Sitä kasvaa kaikkien Japanin saarten lisäksi Korean niemimaalla sekä Kuriileilla ja Sahalinin eteläosissa. Kasvupaikkana on yleisesti alapaljakan pensastiheiköt, niityt ja vierinkivilouhikot, mutta pohjoisimmilla alueilla lähinnä kivikkoiset merenrannikot.

Sargentinkataja on harvoin viljelty mutta kauniiksi kehuttu matala havupensas. Se suikertelee pitkin rangoin, joista haaroittuu tiheästi sivusuuntaisia oksia. Nuorempana sen vaalean sinivihertävät lehdet ovat neulasmaisia, mutta vartuttuaan samoissa oksissa on myös suomumaisia aikuislehtiä. Se on yleensä kaksikotinen, siis hede- ja emikukat eri pensaissa.

Sargentinkatajaa ei Suomen taimikaupan valikoimissa yleensä ole nähty. Mustilasta käsin sitä on levinnyt harrastajien kasvikokoelmiin 2000-luvun alussa, jolloin Arboretum kasvatti taimia venäläisistä siemenistä. Hollantilaisen Grootendorstin nimeämä lajike 'Glauca' on myös erinomainen, sinertävä maanpeitekasvi. Ohittamaton tuntomerkki on vastenmielinen kamferinhaju, joka versoista lähtee niitä hieroen rikottaessa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Sargentinkataja
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Juniperus
Laji: 
chinensis
Muunnos (var.): 
sargentii
Koko: 
Lähes maanmyötäinen, lopulta jopa 3 m leveä peittopensas.
Kotipaikka: 
Korea, Japani, Sahalinin ja Kuriilien saaret. Myös Koillis-Kiina, Sihote-Alinin vuoristo ja Taiwan saatetaan mainita.
Kuvaus: 
Mattomainen havupensas. Oksissa sekä neulasmaisia että suomumaisia, siniharmaita neulasia.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, niukkaravinteinen, hiekka- ja sorapitoinen, kuiva tai tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V (kasvatuskokemuksia vähän, lumen suojassa menestynee pohjoisempanakin).

Ulsike 1995: 71. Juniperus sargentii

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: -

alkuperä: Etelä-Sahalin, Venäjä

Useat tutkijat pitävät lajia yhtenä kiinankatajan alalajina (Juniperus chinensis var. sargentii). Se on saanut nimensä lajin löytäneen amerikkalaisen kasvitieteilijän C.S. Sargentin mukaan. Laji kasvaa Japanin Hokkaidolla, osissa Koreaa sekä Venäjällä Sahalinin saarella varsin suppealla alueella. Se on kuvailtu Venäjän uhanalaisia lajeja esittelevässä “punaisessa kirjassa”. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat merenrannan kivikot sekä vuorten rinteiden vierinkivialueet ja kalliot.
 
Länsimaiset lähdeteokset yleensä kehuvat lajin kauneutta. Pienikokoinen, matalana leviävä pensas jää yleensä 30-50 cm korkeaksi. Sinivihreät lehdet ovat lähinnä suomumaisia kuten vaikkapa sirolla, hyvin kapealehtisellä tuijalla. Vanhemmiten kasviin saattaa kehittyä myös neulasmaisia lehtiä. Laji on kaksikotinen. Pienet marjat ovat sinisiä.
 
Siemenet vaativat kypsyäkseen useiden muiden katajien tavoin kaksi kasvukautta.

Siemenet voi kylvää heti. Kaikki katajat ovat hitaita itämään, niin ilmeisesti myös tämä. Taimia syntyy yleensä vuoden kuluttua kylvöstä tai myöhemmin. Syntyvien taimien kasvatus ei kuitenkaan tämän jälkeen pitäisi olla kovinkaan konstikasta. Laji lienee kestävä ainakin etelärannikolla.
 

Kasvin perustiedot
Suku: 
Juniperus
Laji: 
sargentii

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content