Kuriilienlehtikuusen luontainen levinneisyysalue Itä-Aasiassa käsittää Kuriilien saariryhmän lisäksi Sahalinin saaren ja eräiden tulkintojen mukaan Kamtšatkan niemimaan. Suomessa sitä voidaan viljellä Keski-Suomea myöten. Kuriilienlehtikuusi on helppo tunnistaa pitkistä, laakeista oksista, jotka luovat metsikköön aivan erityisen tunnelman. Ruskettuneet neulaset pysyvät puissa myöhään syksyyn aina lumentuloon asti.
Arboretumin vanhimmat kurilienlehtikuuset on istutettu vuonna 1919 Pohjoisrinteelle ja Lepistöön. Suurin metsikkö puiston länsiosassa Nokkalassa on kymmenkunta vuotta nuorempi. Kuriilienlehtikuusi tuntuu menestyvän hyvin mitä erilaisimmilla metsätyypeillä. Komein metsikkö kasvaa talvikkityypin savimaalla, joka on rehevä mutta kova kasvualusta.
Mustilassa kasvavista lehtikuusilajeista on kuriilienlehtikuusi yhdessä siperian- ja euroopanlehtikuusen (L. sibirica, L. decidua) kanssa osoittautunut lupaavimmaksi lehtikuuseksi metsätalouden kannalta. Kuriilienlehtikuusi on nuorena erittäin nopeakasvuinen ja jo neljän vuoden iässä huomattavasti muita lehtikuusilajeja kookkaampi. Se saavuttaa nopeasti tukkipuun mitat, mikäli harvennukset ovat riittävän voimakkaita.
Kuriilienlehtikuusi kasvaa luontaisesti Sahalinilla, Kuriileilla ja Ohotanmeren rannikolla.
Lajikuvaus
Tämä lehtikuusi on avoimilla paikoilla hyvin pitkäoksainen, varttuneena reilun 25 metrin mittainen puu. Sen kävyt ovat hyvin koristeellisia ja pieniä, noin 2 cm mittaisia. Neulaset puhkeavat myöhemmin kuin meillä yleisimmin viljellyllä siperianlehtikuusella. Ruska kehittyy vastaavasti myöhemmin. Kuriilienlehtikuusen latvus kääntyy varttuneella puulla vinoksi kun pituuskasvu loppuu.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Kuriilienlehtikuusta on viljelty meillä ensimmäisenä Mustilassa. Viljelmät ovat saavuttaneet 80 vuoden iän. Alkuvuosien lupaavasta kehityksestä johtuen kuriilienlehtikuusta kasvaa Suomessa harvalukuisena siellä täällä. Metsänviljelyn toivossa istutettu kuriilienlehtikuusi on kuitenkin osoittautunut pettymykseksi, sillä se ei järeydy riittävästi ja kasvu hidastuu lupaavan alun jälkeen huomattavasti. Lisäksi laji on osoittautunut melko vaateliaaksi kasvupaikan viljavuuden ja kosteuden suhteen.
Suomessa kuriilienlehtikuusi on osoittautunut kestäväksi aivan Lappia myöten. Maailmalla sitä viljellään harvalukuisena.
Käyttö
Tätä lehtikuusilajia voidaan käyttää metsiköissä, ryhmissä tai yksittäispuuna.
Kasvupaikkavaatimukset
Kuriilienlehtikuusi on kasvupaikan suhteen vaatelias. Se vaatii lehtikuusien tapaan runsaasti valoa mutta tämän lisäksi myös kasvupaikan on oltava viljavaja kostea. Maan on kuitenkin oltava läpäisevää. Lue lisää »
Nimensä mukaisesti lajin luontainen levinneisyysalue käsittää Kurilien saariryhmän, Sahalinin saaren ja eräiden tulkintojen mukaan Kamtšatkan niemimaan. Suomessa lajia voidaan viljellä Keski-Suomea myöden, VI-menestymisvyöhykkeelle asti.
Metsikkö on istutettu vuonna 1919 viisivuotiailla taimilla, joiden alkuperä oli todennäköisesti Iturupin saari Kuriileilla. Lajia on viljelty monin paikoin Mustilassa ja se tuntuu menestyvän hyvin mitä erilaisimmilla metsätyypeillä. Komein metsikkö kasvaa talvikkityypin savimaalla, joka on rehevä mutta jäykkä kasvualusta.
Kurilienlehtikuusia, samoin kuin muitakin lehtikuusia, ovat vaivanneet jonkin verran havukirvat (Adelges laricis) sekä lehtikuusenpistiäiset (Pristophora erichsonii).
Mustilassa kasvavista lehtikuusilajeista on kurilienlehtikuusi yhdessä siperian- ja euroopanlehtikuusen kanssa osoittautunut lupaavimmaksi metsätalouden lajiksi. Kurilienlehtikuusi on nuorena erittäin nopeakasvuinen ja jo neljän vuoden iässä huomattavasti muita lehtikuusilajeja kookkaampi. Se saavuttaa nopeasti tukkipuun mitat, mikäli harvennukset ovat riittävän voimakkaita. Harvennusten tulee olla huomattavasti voimakkaampia kuin koivun ja kuusen harvennukset, muuten puun kasvu taantuu nopeasti. Toisaalta venäläisten hyväksi katsoma tapa on kasvattaa lehtikuusia nimenomaan hyvin tiheässä niin, että syntyy tiivistä, lahonkestävää ja vähän vääntyilevää puuainesta. Hoito riippuu siis siitä kasvattaako kuitu- vai sahapuuta.
English
Svenska
Suomi
Русский