Kontortamänty on kotoisin kapealta pohjois-etelä-suuntaiselta vyöhykkeeltä Kalliovuorilta Pohjois-Amerikan länsiosista. Se on kapeahkolatvainen kaksineulasmänty, jonka hyvänä tuntomerkkinä ovat metsämäntymme (P. sylvestris) neulasia pitemmät, paksummat ja kierteiset, väritykseltään kelmeänvihreät neulaset. Puun runko on ohutkuorinen ja tummanharmaa, kuusen runkoa muistuttava, vailla kotimaiselle männylle ominaista punerrusta tai iän myötä muodostuvaa kilpikaarnaa. Kontortamänty on kulojen jälkeen leviävä pioneeripuu, jonka kävyt yleensä avautuvat vasta metsäpalon jälkeen.
Kontortamäntyä, joka tunnettiin aiemmin murraynmäntynä (P. murrayana), on Suomessa viljelty ulkomaisista havupuista lehtikuusen jälkeen eniten. Sitä on kasvatettu lähinnä talousmetsinä nopeakasvuisuutensa ja savimaallekin soveltuvan juuristonsa johdosta, ja sen suosio on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Laajamittaiseen metsätalouskäyttöön se ei ole vakiintunut, ja koristepuunakin se on jäänyt kuriositeetiksi.
Kontortamänty on Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristojen laji. Meillä se menestyy aina Lappia myöden, vyöhykkeelle VIII.
Metsikkö on perustettu vuonna 1915, neljävuotisilla taimilla. Käytetty siemen hankittiin Banffista, Albertasta, 1200 metrin korkeudelta. Kontortamännylle on tyypillistä hyvin lyhyt elämänkaari. Se saavuttaa vanhuusasteen jo 60–80 vuoden ikäisenä. Nuorena kontortamänty kasvaa nopeammin kuin kuin kuusi ja mänty. Kasvu taantuu kuitenkin nopeasti 50–60 vuoden jälkeen. Parhaimmat tuotokset kontorta on saavuttanut raskailla savimailla, joilla sen monihaarainen, melko syvälle tunkeutuva juuristo pystyy parempaan ravinto- ja vesitalouteen kuin mänty tai kuusi.
Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer) on aiheuttanut jonkin verran tuhoja Mustilan kontortametsikössä. Rehevällä maaperällä kasvavissa metsiköissä on esiintynyt usein lumituhoja.
Kotimaassaan kontortaa käytetään pääosin ratapölkyiksi ja kaivospölkyiksi. Aikoinaan sitä käytettiin hirsitalojen rakennusaineena. Selluloosan raaka-aineena se on kotimaista mäntyä kuituominaisuuksiltaan hieman parempi, mutta korkean hartsipitoisuuden vuoksi sitä on vaikea keittää.