Prunus mahaleb

Veikselinkirsikka on kotoisin Euroopasta ja Lähi-Idästä. Sitä on viljelty pitkään ympäri maailmaa ja käytetty paljon mm. hapankirsikan (Prunus cerasus) perusrunkona. Etenkin Pohjois-Amerikassa sitä viljellään yleisesti aitakasvina, ja siellä se on karannut viljelystä lintujen levittämänä. Samoin on käynyt Gotlannin Stora Karlsö -saarella. Veikselinkirsikkaa hyödynnetään myös teollisesti aromaattisen, kumariinin tuoksuisen kuorensa vuoksi.

Puu kukkii lehtien puhkeamisen aikaan pienin, valkein kukin, jotka muodostavat jopa kymmenen kukan tuoksuvia terttuja edellisen vuoden oksiin. Kukat ovat pieniä, mutta niitä on runsaasti eivätkä ne jää pienten lehtien peittoon, joten kukkiessaan puut ovat kauniita, kuin valkoisen hunnun peittämiä. Veikselinkirsikan kukinta lienee runsainta puun sinnitellessä laihahkoissa kasvualustoissa valoisalla paikalla.

Veikselinkirsikan hedelmä on jokseenkin karvas luumarja, joka elokuussa kypsyttyään saa mustan värin. Marjat ovat pieniä eikä niissä ole paljon syötävää, mutta niiden mausteinen aromi on erikoinen ja miellyttävä. Veikselinkirsikan pienet, pyöreähköt, suippokärkiset lehdet pysyvät puussa pitkään, aina ensimmäisiin koviin pakkasiin saakka. Mustilassa 1996 istutettujen, venäläistä alkuperää olevien puiden talvenkestävyys on ollut hyvä.

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-92-011

alkuperä: Zvenigorod, Venäjä 55 50'N x 36 50 "E, korkeus merenpinnasta tuntematon

Kotoisin Euroopasta ja Lähi-Idästä. Pitkään viljelyssä ollut laji, jota käytetään paljon ympäri maailmaa sekä perusrunkona vartettaessa arkoja lajikkeita että aitakasvina etenkin Pohjois-Amerikassa, missä se on karannut viljelystä ja villiintynyt.  Sitä hyödynnetään myös teollisesti aromaattisen kuorensa vuoksi. Kukkii lehtien puhkeamisen aikaan pienin (n. 1 cm) kukin, jotka muodostavat jopa 10 kukan tuoksuvia terttuja. Hedelmä on n. 0,5 cm luumarja, joka kypsyttyään syksyllä saa mustan värin.

Veikselinkirsikan siemen on kylmästratifioitu, ja tulee kylvää välittömästi n. 1 cm syvyyteen. Kylvöalusta ja jatkokasvatusalusta on suojattava jyrsijöiltä. Itävyys n. 50 %, idätysaika IL 30 vrk.

Veikselinkirsikka on todennäköisesti arin nyt kokeiltavista kirsikka- ja luumulajeista, ja sen oletetaan menestyvän vyöhykkeellä I. Materiaalia tullaan sijoittamaan mukaan myös tätä pohjoisemmaksi lähetettäviin lajitelmiin menestymisrajan löytämiseksi. Siemen on kerätty luontaisen esiintymisalueen itäosasta.